[[Kuva:Jose Manuel Barroso.jpg|thumb|250px|José Manuel Barroso (2006)]]
'''José Manuel Durão Barroso''' [ʒuˈzɛ mɐˈnu̯ɛl duˈɾɐ̃u̯ bɐˈʁɔzu] ({{Syntymä- ja kuolinaika|23|3|1956|||}}) on [[Euroopan unionin komission puheenjohtaja]]. Hän toimi [[Portugali]]n [[Portugalin pääministeri|pääministerinä]] vuosina [[2002]]–[[2004]]2002–2004. Hänet valittiin 2004 komission puheenjohtajaksi toimikaudelle 2004-2009, sekä 2009 uudelle toimikaudelle, joka päättyy 2014.
Barroso opiskeli lakia [[Lissabonin yliopisto]]ssa ja valmistui yhteiskuntapolitiikan ja taloustieteen maisteriksi [[Geneven yliopisto]]sta. Hän toimi apulaisprofessorina Lissabonin yliopiston lakipuolella ja jatko-opiskelijana [[Georgetownin yliopisto]]ssa [[Washington (DC)|Washingtonissa]].
Poliittisen uransa Barroso aloitti jo ennen [[neilikkavallankumous]]ta [[1974]]. Hän oli yksi [[Portugalin kommunistinen työväenpuolue|Portugalin kommunistisen työväenpuolueen]] johtajia, mutta liittyi vuonna [[1980]] keskustalais-oikeistolaiseen [[Partido Social Democrata|Portugalin sosiaalidemokraattiseen puolueeseen]] (PSD).
Vuonna [[1985]] Barroso pääsi pääministeri [[Aníbal Cavaco Silva]]n hallitukseen varasisäministeriksi ja vuonna [[1987]] kehitysyhteistyöministeriksi seuraavaksi viideksi vuodeksi. Hän oli neuvottelemassa tulitaukoa [[Angolan sisällissota|Angolan sisällissodassa]] ja tuki Portugalin entisen siirtomaan [[Itä-Timor]]in itsenäisyyttä. Vuonna [[1992]] hänet valittiin ulkoministeriksi, jona hän toimi sosiaalidemokraattisen puolueen vaalitappioon vuonna [[1995]] asti.
Oppositiossa Barroso valittiin parlamentin ulkoasioiden komitean johtoon, ja vuonna [[1999]]999 oman puolueensa puheenjohtajaksi ja siten oppositiojohtajaksi. Vuoden [[2002]] vaaleissa PSD sai tarpeeksi paikkoja muodostaakseen kokoomushallituksen [[Portugalin kansanpuolue]]en kanssa, ja Barroso valittiin pääministeriksi. Vuonna 2003 hän tuki [[Irakin sota]]a, jota suurin osa portugalilaisista vastusti ja vastustaa edelleen. Irakissa on 128 Portugalin lähettämää sotilasta.
