Ero sivun ”John Boyd” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p alun perin
Jpk (keskustelu | muokkaukset)
p F-15 -linkki
Rivi 1:
'''John Boyd''' ([[23. tammikuuta]] [[1927]] - [[9. maaliskuuta]] [[1997]]) oli USA:n ilmavoimien eversti, joka kehitti kuuluisaksi nousseen [[OODA-loop]]’n. Hän vaikutti taustalla [[Persianlahden sota|Persianlahden sodassa]] toteutettuun strategiaan ja taktiikkaan sekä [[F-15 Eagle]] ja etenkin [[F-16 Fighting Falcon|F-16]] koneiden suunnitteluun. Boyd käsittelee kirjoituksissaan laajasti taktiikkaa, operaatiotaitoa, strategiaa, salamasotaa, sissisotaa, sotahistoriaa (syvällisesti), sodankäynnin fyysistä, henkistä ja moraalista ulottuvutta, tiedettä, evoluutiota jopa eloonjäämisen periaatteita. Boyd arvioi muun muassa [[Sun Tzu]]ta, [[Napoleon]]ia, [[Jomini]]a, [[Karl von Clausewitz|Clausewitzia]], [[Karl Marx]]ia, Engelsiä, [[Mao Zedong|Maoa]], Tsingis Khania; heidän sotilaallista ajattelua, sen puutteita tai loistavia oivalluksia.
 
Boyd oli aluksi melkoinen hävittäjä-ässä, kehitti sitten jatko-opiskelun kautta lentämisen perusteiden syvällisen ymmärtämisen. Tästä hänen lentotaitonsa kehittyi ylivoimaiseksi taidoksi. Korean sodassa syntyi havainto OODA- loop'n oleellisuudesta ja merkityksestä: Observation - Orientation - Decision - Action, suomalaisittain lähinnä Havainnointi - Tilanteenarviointi - Päätös - Toiminta, eli HTPT- silmukka.
 
Lopulta Boyd päätyi jatko-opintojen jälkeen fysiikkaan perustuvaan ilmataisteluiden teoriaan (''Energy Maneuverability Theory'', EM- teoria). Sillä voitiin verrata lentokoneiden lento-ominaisuuksia taistelussa: Millä koneella oli ylivoima, millä nopeudella, missä liikkeissä, missä korkeudessa, mitä konetta vastaan. Käytettäessä kyseistä teoriaa venäläisiin koneisiin, todettiin ne [[1960-luku|1960-luvulla]] kaikki liikehtimiskyvyltään, siis kaksintaistelussa, amerikkalaisia paremmiksi. Lopulta kyseistä teoriaa käytettiin F-15 ja etenkin F-16 koneen kehittämiseen.
 
Osallistuminen [[A-10]] panssaritorjuntakoneen kehittämiseen vei Boydin maasodankäynnin tutkimiseen. Syntyi ketju A-10 - II MS:n saksalaiset panssarintorjunta-lentokoneet (Stuka 37 mm:n tykeillä) - Saksan salamasotadoktriini - sen perusta I MS:sta - teollistumisen sodankäynti - Napoleon - ...mongolit ... - Sun Tzu. Boyd havaitsi sodankäynnin jatkuvuuden keskeisiä osia Sun Tzusta nykyaikaan.
 
Boyd vaikutti etenkin merijalkaväen ja maavoimien liikkuvuuteen perustuvien doktriinien (''AirLandBattle'') kehittymiseen. Ilmavoimissa Boyd oli niin sanottu paha poika, jota organisaatio ei arvostanut, pikemminkin päinvastoin. Eläkkeelle jäätyään Boyd hioi ja viimeisteli sodankäynnin ymmärrystään 1976 - 1997.
 
Boyd luki paljon ja soitti puhelimella paljon. Hän ei kuvia kumartanut. Varusmiehenä [[Japani]]ssa hän löi järjestelmän ensimmäisen kerran. Poltettuaan lämmikkeeksi lentokonehallin puurakenteita, hän syytti upseereita, jotka asuivat itse lämpimässä, mutta miehet talvella käytännössä taivasalla. Luutnanttina hän esitti ilmavoimien everstille, miten USA:n taistelulentäjiä tuli kouluttaa (ja ryhtyi kouluttamaan heitä) ja majurina esitti ilmavoimien johdolle uuden teorian laskelmien perusteella, että heidän kaikki koneet olivat heikompia kuin Neuvostoliitolla (ja ryhtyi suunnittelemaan parempia koneita USA:lle). Viimeiseksi hän osoitti USA:n sodankäynnin heikkouksia (ja muutti merijalkaväen ja maavoimien doktriineja). Lopuksi hän päätyi siihen miten piti ajatella, kilpailla menestyksekkäästi ja jäädä henkiin.
 
Hän näki sovittamattoman eron olevan rooleissa olla kunnioitettava mies (''man of distiction'') ilmavoimissa ja mies joka tekee asioita, joilla on todellista merkitystä ilmavoimille. Samoin hän ei voinut mitenkään arvostaa poliitikkoja. Heidän ainoa murhe on Boyd’n mukaan uudelleenvalinta.
 
Boyd oli intuitiivis - analyyttinen ihminen. Hän osasi alitajuisesti, intuitiivisesti, soveltaa myöhemmin keksimäänsä teoriaa vuosi ennen kuin ymmärsi tietoisesti mistä oli kysymys. Boyd analysoi, mutta ennen kaikkea pystyi hyvinkin erilaisten asioiden synteesiin.
 
Boyd liitti alun perin ilmataisteluihin kehitetyn OODA- loop’n johtamiseen, myöhemmin sodankäyntiin ja lopuksi elämään yleensä.
 
Boydin ajattelun kehitys ja tutkimustoiminnan malli on vähintään mielenkiintoinen. Alun perin intuitiivinen, suppealle toiminnalle kehitetty malli (OODA) osoittautui laajasti sovellettavaksi. Boyd siis löysi jotain yleistä ja osasi sen yleistää, tehdä alemman tason tiedosta, havainnosta, ylemmän tason tietoa, yleisemmin sovellettavaa.
 
1960-luvulla kehitetty EM- teoria on mielenkiintoinen kompleksisen tieteen sovellutuksena. Siis sellaisena kompleksisuutta hallitsevana tieteenä, joka on tehtävissä vain tietokoneella. Tietokoneisiin liitettävät mallintaminen, prosessointi ja visualisointi tulevat sen kehittämisessä hyvin esille.
 
Uuden tieteen kehittämisessä ovat Boyd’n historian mukaan tärkeitä itseensä uskominen, täydellinen ja pitkäjänteinen omistautuminen asialleen, sopiva tiimi, oikeat henkilökohtaiset ominaisuudet ja vähintään minimaalinen tuki organisaatiolta sekä olut ja hampurilaiset.
Rivi 29:
Boydin mukaan oleellista on kyky toimia muuttuvissa olosuhteissa. Oleellista on siis kyky oppia ja sopeutua. Tätä varten Boyd kehitti käsitteellisen spiraalin.
 
==Lähteitä:==
 
* Grant T. Hammond:"The Mind of War: John Boyd and American Security" Smitsonia Institute Press Washington and London 2001
* John Boyd:"Pattern of Conflict" 1986 http://www.d-n-i.net/boyd/pdf/poc.pdf
 
==Linkkejä:==
 
* http://www.belisarius.com/author_index.htm
* http://www.saunalahti.fi/~fta/JohnBoyd_fin.htm
 
[[en:John Boyd (military strategist)]]
[[luokka:sotateoreetikot]]