Ero sivun ”Energiapolitiikka” versioiden välillä

6 201 merkkiä poistettu ,  10 vuotta sitten
{{Merkittävyys| on väärä malline.
(Aiheen merkittävyys kyseenalaistettu)
({{Merkittävyys| on väärä malline.)
'''Energiapolitiikka''' on tapa järjestää [[energia]]n tuotanto jakelu ja kulutus.{{lähde}}
{{Merkittävyys|20091201173703}}
{{neutraalius|Lähteiden merkinnästä huolimatta artikkelissa annetaan kuva niiden olevan yleisesti hyväksyttyjä käsityksiä ja kiistattomia. Artikkeli kärsii vain yhden näkemyksen esittämisestä, vaikka olisikin pitkälti totta}}
'''Energiapolitiikka''' on maan hallituksen, eduskunnan ja muiden sidosryhmien tapa energian käytön kehitykseen ja ohjaamiseen mukaan lukien [[energiantuotanto]], jakelu ja kulutus. Siihen sisältyvät lait, sopimukset, verot ja ohjauskeinot. Juhani Rinteen mukaan energiapolitiikka on ilmastonmuutoksen uhkien vuoksi ihmiskunnan kohtalonkysymys.
 
==Öljy Katso myös ==
{{Pääartikkeli|[[Maaöljy]]}}
Vuonna 1946 USA:n öljynkulutus ylitti sen kotimaisen tuotannon.
 
[[Standard Oil]] investoi öljytuotannon koko arvoketjuun. Yhtiö ajoi kilpailijat konkurssiin ja osti ne pois markkinoilta. Lopulta sillä oli 90 % USA:n öljymarkkinoista. Antimonopolilaki vuonna 1914 jakoi Standard Oilin. muodostetut uudet yritykset ovat yhdistyneet myöhemmin jättiläisiksi.<ref>Paul Roberts, Kun öljy loppuu, Edita 2006 (The end of oil – On the edge of a perilous new world, Houghton Mifflin Company, New York 2004), s. 44-46, 50</ref>
 
== Yhdysvallat==
{{Pääartikkeli|[[Yhdysvaltain energiapolitiikka]]}}
{{Resentismi|Yhdysvalloissa on ollut varmaan energiapolitiikkaa ennen Bushia.}}
Yhdysvaltojen energiapolitiikka on yhteydessä kolmeen amerikkalaiseen teollisuuden alaan: autot, kivihiili ja kivihiilestä sähköä tuottavat palveluntuottajat. On väitetty että presidentti Bush oli vaalivoitostaan velkaa kivihiiltä tuottaville osavaltioille.<ref>Paul Roberts, Kun öljy loppuu, Edita 2006 (The end of Oil – On the Edge of a Perilous New World, Houghton Mifflin Company, New York 2004) s.150-151</ref> [[Dick Cheney]] oli öljyjohtajana [[Halliburton]] energiayhtiössä ja kivihiiltä tuottavan Wyomingin osavaltion kongressiedustaja. [[Condoleezza Rice]] oli johtajana [[Chevron]] Oil:lla.
 
Paul Robertsin mukaan energiantuottajat ovat perinteisesti nauttineet hyvistä suhteista hallituksiin ja pystyneet muokkaamaan kansallista energiapolitiikkaa. USA:ssa energiantuottajat antavat avokätisesti kampanja-avustuksia poliitikoille. Vuonna 2000 tuki oli 34 miljoonaa dollaria (3/4 republikaaneille). Kampanja-avustusten virta on ehkäissyt hiilivoimaloiden ja –kaivosten ilmansaasteita ehkäisevät säännökset ja uusiutuvan energian lisäämisen.<ref>Paul Roberts, Kun öljy loppuu, Edita 2006 (The end of Oil – On the Edge of a Perilous New World, Houghton Mifflin Company, New York 2004) s.320-21</ref>
 
== Saksa ==
 
Ennen vuotta 1990 saksan energiapolitiikkaa hallitsivat kivihiili, ydinvoimayhtiöt ja kaivosalan liitot. Paul Robertsin mukaan yrityksillä oli sähköverkkomonopoli, joka esti vaihtoehtoisen sähkön myynnin. Tsernobylin ydinvoimalan onnettomuus, kivihiilivoiman saasteet ja ilmastonmuutos poistivat vaihtoehdot. Gerhard Schröderin hallitus tuki uusiutuvaa energiaa energiayhtiöiden vastustuksesta huolimatta. Saksan uusiutuvan energian markkinat ovat kasvaneet nopeammin kuin matkapuhelinmarkkinat 1990-luvulla.<ref>Paul Roberts, Kun öljy loppuu, Edita 2006 (The end of Oil – On the Edge of a Perilous New World, Houghton Mifflin Company, New York 2004) s.316-7</ref>
 
Saksassa ja Isossa-Britanniassa on päästökatto ja hiilibudjetti. Toisin sanoen ne asettavat rajoja monille teollisuudenaloille, kuten energiateollisuudelle ja tuotteiden valmistajille.<ref>Paul Roberts, Kun öljy loppuu, Edita 2006 (The end of Oil – On the Edge of a Perilous New World, Houghton Mifflin Company, New York 2004) s.153</ref>
 
Tuhannet saksalaiset maanviljelijät tekevät voittoa tuulivoimasta. Ilman saksan hallituksen tukea, he eivät voisi syöttää sähköä verkkoon. Vuodesta 1990 sähköntuottajien on pitänyt ostaa sähköä kaikilta tuottajilta. Tuulifarmarit ovat saaneet muhkeaa voittoa.<ref>Paul Roberts, Kun öljy loppuu, Edita 2006 (The end of Oil – On the Edge of a Perilous New World, Houghton Mifflin Company, New York 2004) s.315</ref> Tuulienergia kasvaa 3000 MW tai 2 % sähköstä vuosittain. Saksan mielestä vedystä on tullut poliittinen peiteoperaatio.
 
==Suomi==
{{Pääartikkeli|[[Suomen energiapolitiikka]]}}
 
Suomen valtio kerää ympäristöveroja 5 miljardia euroa vuodessa, puolet polttoaineista ja 500 miljoonaa sähköverosta.<ref>Kioto-sopimus on Suomelle kallis, Talouselämä 34/2005 s. 43</ref>
 
[[IPCC]]:n mukaan Suomi tuottaa turpeella 7 % sähköstä ja 19 % kaukolämmöstä. Sen hiilidioksidipäästöt vastaavat kivihiilen hiilidioksidipäästöjä.<ref>Energiatilasto, Vuosikirja 2006, Tilastokeskus, Helsinki 2006 </ref> Tammikuussa 2005 sovittiin hiilidioksidin sitovat päästömaksut EU:ssa. Näistä huolimatta Suomen hallitus on tukenut teollisuuden turpeen käytön jatkamista, vaikka se aiheuttaa kalliit hiilidioksidimaksut.<ref>[http://www.torvproducenterna.se/rapporter/Country%20reports%20all%20final.pdf Fuel Peat Industry in EU, Country reports – Finland, Ireland, Sweden, Estonia, Latvia, Lithuania] 30.12.2005 VTT</ref>
 
===Sähkömarkkinat===
 
[[Energiamarkkinavirasto]]n EMV:n ylijohtaja Asta Sihvonen-Punkka vaati muutoksia [[sähkömarkkinalaki]]in kilpailun edistämiseksi. Lakimuutoksen pitää helpottaa [[sähköyhtiö]]n vaihtoa ja yritysten hinnanmuutoksia. Suomessa sähköyhtiön voi vaihtaa lisämaksutta vain kerran vuodessa. Esimerkiksi [[Ruotsi]]ssa ja [[Norja]]ssa vaihdetaan yhtiötä useammin.<ref>Energiavirasto: Sähköyhtiön vaihtoa pitää helpottaa lailla, Ruotsissa voi vaihtaa kerran kuussa, Suomessa kerran vuodessa maksutta, Helsingin Sanomat 2.6.2007 C10</ref>
 
Kilpailuvirastojen selvityksen mukaan energia-alalle tarvitaan Suomessa lisää kilpailua ja kapasiteettia. Pohjoismaiset sähkömarkkinat ovat [[oligopoli]]set, sillä niillä toimii vain kourallinen muita selvästi suurempia yrityksiä.<ref>[http://www.kilpailuvirasto.fi/tiedostot/vuosikirja-2007.pdf Vuosikirja 2007]Kilpailuvirasto</ref><ref>[http://www.kkv.se/upload/Filer/Trycksaker/Rapporter/nordiska/Capacity_for_competition.pdf Capacity for Competition Investing for an Efficient Nordic Electricity Market] Nordic competition authorities 1/2007</ref>
 
==Katso myös==
* [[Sähkön hinnan määräytyminen]]
* [[Syöttötariffi]]
* [[Luettelo valtioiden hiilidioksidipäästöistä henkeä kohti]]
* [[Ilmastopolitiikka]]
* [[Kestävä kehitys alueittain ja maittain]]
* [[Energiantuotanto]]
* [[Sähköntuotanto]]
* [[Lämmöntuotanto]]
 
==Lähteet==
{{Viitteet}}
 
[[Luokka:Energiapolitiikka|*]]