Ero sivun ”Bertil Heinrichs” versioiden välillä

402 merkkiä lisätty ,  10 vuotta sitten
ei muokkausyhteenvetoa
[[Kuva:Bertil heinrichs.jpg|thumb|150px|Jarl Anton Bertil Heinrichs]]
'''Jarl Anton Bertil Heinrichs''' ([[10. huhtikuuta]] [[1897]] [[Helsinki]] - 1992) oli suomalainen jääkärieversti. Hänen vanhempansa olivat filosofian tohtori Axel Ossian Andreas Heinrichs ja Johanna Matilda Rönnholm. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1919 Martha Maria Lönnbergin kanssa.<ref name="SJE1939">Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938</ref><ref name="SJE1975">Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975</ref>
 
==Opinnot==
Hän kävi kahdeksan luokkaa Helsingin uutta ruotsalaista yhteiskoulua ja erosi yhdeksänneltä luokalta vuonna 1915 sekä kirjoitti ylioppilaaksi samaisesta koulusta vuonna 1925. Hän kävi Kadettikoulun vuosina 1919 – 19211919–1921 ja Sotakorkeakoulun yleisen osaston vuosina 1925 – 19271925–1927. Hän suoritti Palopäällystökoulun vuonna 1947 ja suoritti opintomatkan Yhdysvaltoihin vuonna 1951.<ref name="SJE1939"/><ref name="SJE1975"/>
 
==Jääkäriaika==
[[Kuva:Jaakaripataljooan 2 komppania.jpg|thumb|300px|Jääkäripataljoonan 2. komppania.]]
Heinrichs liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 2. komppaniaan 23. marraskuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla [[Asemasota Misse-joella|Misse-joella]], [[Riianlahti|Riianlahdella]] ja [[Aa-joki|Aa-joella]]. Rintamakomennuksensa jälkeen hänet siirrettiin pataljoonan 1. konekiväärikomppaniaan 1. marraskuuta 1917.<ref name="SJE1939"/><ref name="SJE1975"/>
 
==Suomen sisällissota==
:''Katso myös: [[Suomen sisällissota]]''
Hän saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana vänrikiksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajaksi 1. Jääkärirykmentin [[2. jääkäripataljoona]]n 3. komppaniaan, josta hänet siirrettiin päälliköksi 15. maaliskuuta 1918 alkaen 2. Jääkärirykmentin [[6. jääkäripataljoona]]n konekiväärikomppaniaan. Hänet siirrettiin komppaniansa keralla 6. huhtikuuta 1918 alkaen 5. jääkärirykmentin [[13. jääkäripataljoona]]an. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Karjalan kannaksella mm. Kuokkalassa ja etenemiseen Rajajoelle.<ref name="SJE1939"/><ref name="SJE1975"/>
 
==Sisällissodan jälkeinen aika==
Heinrichs palveli sisällissodan jälkeen 5. Jääkärirykmentissä, jonka nimi muutettiin ensin Kuopion jalkaväkirykmentti n:o 4:ksi ja myöhemmin Tampereen rykmentiksi. Hän toimi aluksi rykmentin esikunnassa konekivääriupseerina, josta hänet määrättiin 31. tammikuuta 1919 alkaen l:sen ja 16. toukokuuta 1921 alkaen 2. konekiväärikomppanian päälliköksi ja edelleen 14. tammikuuta 1922 rykmentin aliupseerikoulun johtajaksi. Rykmentin rahastonhoitajaksi hänet nimitettiin 27. tammikuuta1923 ja 5. komppanian päälliköksi 1. huhtikuuta 1926, josta hänet siirrettiin 23. lokakuuta 1926 Karjalan kaartin rykmenttiin, missä hänet määrättiin ensin 9:nnen ja 24. joulukuuta 1925 alkaen 5. komppanian päälliköksi. Esikuntatehtäviin hänet määrättiin 28. huhtikuuta 1927 ja sijoitettiin Yleisesikuntaan järjestelytoimistoon toimistoupseeriksi ja 1. tammikuuta 1930 alkaen toimistopäällikön viransijaiseksi ja 27. marraskuuta 1931 alkaen järjestelytoimiston päälliköksi. Suojeluskuntajärjestöön hän siirtyi 1. huhtikuuta 1936 ja sijoitettiin Uudenmaan eteläisen ruotsalaisen suojeluskuntapiirin päälliköksi.<ref name="SJE1939"/><ref name="SJE1975"/>
 
==Talvi- ja jatkosota==
Heinrichs osallistui talvisotaan Pellingin rannikkolohkon komentajana ja osallistui taisteluihin Virolahdella. Välirauhan ajaksi hän palasi Etelä-Uudenmaan suojeluskuntapiirin päälliköksi, kunnes jatkosodan puhjettua hänet komennettiin Jalkaväkirykmentti 24;n komentajaksi ja osallistui taisteluihin Viipurinlahti – KoivistoViipurinlahti–Koivisto akselilla ja Karjalan Maaselkä – Suurlahti akselilla sekä Syvärillä ja Kuuttilahdella. Hän toimi vuonna 1944 myös 8. Divisioonan komentajan viransijaisena noin yhdeksän kuukauden ajan, kunnes hänet siirrettiin Päämajan Ilmasuojelukomentajan apulaiseksi.<ref name="SJE1975"/>
 
==Sotien jälkeinen aika==
Sotien jälkeen Heinrichs toimi Tuusulan sotilaspiirin komentajana vuoteen 1945 saakka, jolloin erosi vakinaisesta palveluksesta ja siirtyi Helsingin palokunnan toimistonhoitajaksi, missä tehtävässä oli vuoteen 1949 saakka, jonka jälkeen hän siirtyi Suomen Palosuojeluyhdistyksen toimitusjohtajaksi ja toimi tehtävässä aina vuoteen 1965 saakka. Toimitusjohtajan työnsä ohella hän toimi Palontorjunta lehden päätoimittajana vuosina 1950 – 19651950–1965 sekä Palokoulun johtajana vuosina 19501950–1959.<ref – 1959.name="SJE1975"/>
 
==Luottamustoimet==
Heinrichs toimi jäsenenä toimikunnassa, joka asetettiin valmistamaan ehdotusta Rannikkolaivaston määrävahvuudeksi vuonna 1931 ja kenttävarustustoimikunnan jäsenenä hän toimi vuonna 1931 sekä Yleisesikunnan kunnianeuvoston varajäsenenä vuosina 1932–1933. Hän toimi useana vuonna Kauniaisten kauppalan valtuuston sekä verotus- ja vaalilautakuntain jäsenenä ja vapaaehtoisen palokunnan päällikkö ja palosuojelulautakunnan puheenjohtajana vuosina 1935–1938. Hän toimi myös maaherran asettamana jäsenenä kauppalan tulo- ja omaisuusverotuslautakunnassa ja kuulunut useina vuosina Grankullan yhteiskoulun hallintoneuvostoon ja johtokuntaan sekä toiminut vanhempain neuvoston jäsenenä ja puheenjohtajana. Hän toimi Suomen Moottoriveneklubin kommodorina vuosina 1946–1950 ja Suomen Purjehdusyhdistyksen kannatusrahaston puheenjohtajana vuosina 1950–1969 sekä Etelä-Suomen sotaveteraanipiirin puheenjohtajana vuodesta 1968 alkaen.<ref name="SJE1939"/><ref name="SJE1975"/>
 
 
* Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
* Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
 
==Viitteet==
{{viitteet}}
 
{{DEFAULTSORT:Heinrichs, Bertil}}
62 262

muokkausta