Lähinnä biologiaan liittyvän, oppitekoisen uloste-sanan puhekielinen vastine on ''paska''kakka. PaskaUlosteen rumempi nimitys, myös kirosanana käytetty paska on erittäin vanha [[suomalais-ugrilaiset kielet|suomalais-ugrilainen]] sana. Sanan vastineita on esimerkiksi [[saamen kieli]]ssä ''bâi'kâ'', joka merkitsee ulostetta ja ripulia, ja [[unkarin kieli|unkari]]ssa ''fos'', joka merkitsee ripulia. [[Marin kieli|Marin kielestä]] tunnetaan sana ''puškedaš'', joka on ulostamista merkitsevä verbi. Suomen kirjakielessä ''paska'' on esiintynyt [[Mikael Agricola|Agricolasta]] alkaen (vuodesta 1551). ''Paskantaa''-verbi on ensi kerran mainittu [[Ericus Schroderus|Ericus Schroderuksen]] tulkkisanakirjassa vuodelta [[1637]]. Ulosteesta käytetään myös lapsekasta nimitystä ''kakka'', joka on vierasperäinen lainasana. Monien kotieläinten ulosteesta käytetään nimitystä ''lanta'' tai ''sonta'', lehmän jättämä vetelä ulostekasa tunnetaan myös nimellä ''liukumiina''. Säännöllisestä, tasapaksusta ja suhteellisen kiinteästä ulosteesta käytetään nimitystä ''pökäle'' tai ''paskaläjä''. Pökäleen muotoilevat suoliston ja peräaukon pinnat.
Uloste haisee usein epämiellyttävältä, etenkin lihansyöjillä. Ulosteen erikoinen rakenne ja haju voivat johtua epäterveellisestä ruokavaliosta tai suolistosairaudesta - esimerkiksi [[keliakia|keliakiasta]] tai [[Crohnin_tauti| Crohnin taudista]].
