{{Vaalit Suomessa}}'''Suomen yhdeksännet [[eduskuntavaalit]]''' järjestettiin 1. ja 3. maaliskuuta. Vaalit olivat ensimmäiset [[Suomi|itsenäisessä Suomessa]] järjestetyt. [[Suomen sisällissota|Suomen sisällissodan]] jälkeen sosiaalidemokraatit olivat jääneet pois eduskuntatyöstä ja eduskunta täten vajaalukuiseksi. Tästä syystä pidettiin tarpeellisena järjestää ennenaikaiset eduskuntavaalit, ja [[valtionhoitaja]] [[Carl Gustaf Emil Mannerheim]] antoikin määräyksen eduskunnan hajottamisesta ja uusien vaalien järjestämisestä. Muussa tapauksessa seuraavat vaalit olisivat olleet vasta vuoden 1920 heinäkuussa. Vaalit olivat myös osa Ranskan, Englannin ja Yhdysvaltojen asettamia ehtoja [[Suomen valtio]]n tunnustamiselle.
[[Eduskunta|Eduskunnan]] suurimpana puolueena pysyi [[Suomen Sosialidemokraattinen Puolue|Suomen sosialidemokraattinen puolue]], joka tosin menetti 12 [[kansanedustaja]]a, muun muassa [[Suomen sisällissota|sisällissotaa]] seuranneesta työväenliikkeen hajaannuksesta johtuen. Eduskuntaan nousi kaksi uutta puoluetta: [[Kansallinen Edistyspuolue]] ja [[Kansallinen Kokoomus|Kansallinen Kokoomuspuolue]], jotka syntyivät molempien suomalaisten puolueiden hajotessa vuoden 1918 aikana [[valtiomuoto]]kiistan seurauksena.
[[Monarkia]]a kannattaneet kokoomus ja RKP käyttivät vaalikampanjassa tunnusta "Valkoinen Suomi". Puolueet tukeutuivat Carl Gustaf Emil Mannerheimiin toisin kuin Maalaisliitto tai Edistyspuolue, jotka suhtautuivat penseästi Mannerheimin korostamiseen. Monarkismia kannattavia kansanedustajia valittiin vain 47, koska kolme RKP:n edustajista oli tasavaltalaisia.
