Ero sivun ”George Gershwin” versioiden välillä

'''Jacob Gershowitz''' syntyi [[Brooklyn]]issä [[26. syyskuuta]] vuonna [[1898]] [[juutalaiset|juutalaiseen]] perheeseen. Georgen isä Moishe Gershowitz muutti perheen nimen '''Gershwin'''iksi juuri kun oli muuttanut [[Pietari (kaupunki)|Pietarista]] [[Yhdysvallat|Yhdysvaltoihin]] [[1890-luku|1890-luvun]] alussa. Georgen äiti Rosa oli toisen polven venäjänjuutalainen siirolainen. VanhammatAjalle kannustivattyypilliseen [[musiikki]]tapaan kasvatukselleGershwininkin japerheeseen jonkinhankittiin iän aikana oli tyypillistä, että vanhimman hankittivat lapselleen [[piano]]n. Näin kävi Gershwininkin perheessä, mutta vanhin veli Ira Gershwin ei kuitenkaan ollut se, jota piano kiinnosti. vanhempien odottamalla tavalla, vaan George, joka oli kiinnostuikiinnostunut klassisesta musiikista 10-vuotiaana kuullessaankuultuaan [[Dvorak|Dvorakin]] [[Humoreski|Humoreskin]] ystävänsä soittamana. Näin ollen George alkoi opiskella pianonsoittoa [[Charles Hambizer|Charles Hambizerin]], jonka johdolla George opiskeli muutaman vuoden. Vasta 16-vuotiaasta Georgesta tuli ammattipianista Tin Pan Alleyllä, [[New York|New Yorkin]] tunnetulla musiikkikadulla, jolla sijaitsivat johtavien kustantajien toimistot. Hän toimi ns. Pianontakojana, eli esitteli uusimpia kappaleita, mutta alkoi myös säveltää omia lauluja. 1917 hän lopetti työnsä [[Remick]]-kustantamossa.

Heti perään seurasi seuraava kantaesitys: 1925 Gershwin kantaesittikantaesitettiin Concerto in F:n pianolle ja orkesterille hänenGershwinin itsensä soittaessa soolon. Tätä seurasi vielä yksi klassinen mestariteos, American in Paris vuodelta 1928, josta tehtiin myöhemmin samanniminen elokuva.

1930-luku alkoi menestysmusikaalilla [[Girl Crazy]], joka sisältää nimikkokappalemuun Girlmuassa Crazynlaulut lisäksi"[[I've muungot muassa laulutRythm]]", "Could you use me", "Sam and Delilah" sekä "But not for me". Tätä seurasi vielä suurempi menestys [[Of thee I sing]], joka esitettiin New Yorkissa, pörssiromahduksen ja laman aikaan, ennätykselliset 441 kertaa. [[Kuubalainen alkusoitto]], alkuperäisnimeltään Rhumba, oli taas värikäs sekoitus latinalais-amerikkalaisia rytmejä tehostettuina bongorummuilla, claveseilla ja marakasseilla. Ja Gershinin tavaramerkki: Jazzilla. 1933 olivat vuorossa musikaalit [[Pardon my English]] ja [[Let 'em eat cake]].

1934 [[Paul Whiteman]] pyysi Gershwiniä säveltämään teoksen juhlistamaan [[Rhapsody in Blue]]n kymmenvuotista menestystä. Tuloksena syntyi [[Variations on I've got rythm]], joka on vauhdikas muunnelmateos musikaalisävelmä I've got rythmin pohjalta.

1935 koitti ehkä Gershwinin uran tärkein hetki vuoden 1924 Rhapsody in Blue- menestyksen lisäksi: Kolminäytöksinen American Folk Opera [[Porgy and Bess]]. Se perustuu Du Bose Heywardin romaaniin Porgy, jonka Gershwin oli juuri lukenut. Teos on saanut kritiikkiä osakseen muun muassa siitä, että se antaa yhdysvaltojen mustista liian "stereotyyppisen ja rahvaanomaisen kuvan". Vaikka yleisö piti sen yksittäisistä hiteiksi muodostuneista numeroista, kuten "Oh, a woman is a sometime thing", "Summertime" ja "I got plenty of nuttin´", se kuitenkin poistui melko pian ohjelmistosta. Sen lopullisen menestyksen kuitenkin takasi 1940-luvun Euroopankiertue ja 1959 valmistunjut elokuva oopperasta. Nykyään Porgy and Bess on koko ajan jossain päin maailmaa mukana ohjelmistossa, esimerkiksi kesällä 2008 vierailevassa näytöksessä [[Berliini|Berliinissä]]. Porgy and Bess on kuitenkin, vaikka siitä näkee monenlaista tietoa, luokitukseltaanmuodoltaan ooppera, ehkä kuitenkin hieman "rajatapaus" musikaaliin nähtynä, jos puhutaan sen musiikista. Mielenkiintoisesti asian ilmaisi John Mauceri Porgy and Bess-levytyksessään 2006: "Porgy and Bess oli [[Sam Goldwyn|Sam Goldwynin]] viimeinen elokuva. Sen lauluja ja duettoja on kuultu televisiossa, nauhoituksilla, Metropolitanin oopperan esityksenä ja Las Vegasin kasinoiden lavoilla. Sitä on esitetty jazz-albumina, Broadway-musikaalina ja erittäin suurena (ja pitkänä) oopperana. Ja siinä se ongelma onkin: Mikä on Porgy and Bess? Ja, jos meillä kaikilla on omat mielipiteemme, niin mitä George Gershwin sen halusi olevan? "

Niin tai näin, Porgy and Bess kuuluu kuitenkin amerikkalaisen musiikin merkittävimpiin teoksiin. Sen musiikista voidaan kuulla afroamerikkalaisia vivahteita, johtuen siitä, että Gershwin vietti kesän 1934 Folly Islandilla. Afroamerikkalainen musiikki kun Gershwiniä kiehtoi Gershwiniä.