Ero sivun ”Habitus” versioiden välillä

Sosiologiassa habitus kuvaa rajapintaa, yksilön kehityspsykologisen historian ja yhteisön käyttämän vallan välillä. Habitusta kutsutaan 'ruumiillistuneeksi subjektiivisuudeksi', joka viittaa ihmisen ulkoiseen olemukseen ja normien noudattamisen traditioon. Ihmisen vuorovaikutus toisten kanssa tapahtuu kentillä, joilla yksilö kilpailee [[pääoma|pääomasta]]. Yksilön kokemukset kentillä, opitut ''[[rooli]]t'' ja niitä ylläpitävät ''[[normi]]t'' ja fyysiset ja psyykkiset olosuhteet kiteytyvät yhteen habitukseksi. Ihmisen ''kasvot'' ovat keskeinen osa habitusta, kuten myös ''[[ryhti]]'', joiden kautta ihminen tulkitsee paitsi omaa fyysistä ja psyykkistä, myös sosiaalista tilaansa.

Yksinkertaistetusti habitus kokoaa yhteen yksilön koko elämän historiaan sisältyviä kokemuksia sekä havaitsemis- ja suhtaautumis tapojasuhtaautumistapoja. Habitus ilmentää tietyn yhteiskuntakerrostuman kulttuurin rakentumista yksilössä, joten habitus on yhteydessä ykslonyksilön luokka -asemaan, joka ohjaa ihmisen tapaa toimia. Habitusta voidaan myös pitää sekä yksilollisenä että yhteisöllisenä asiana. Habitus on myös eräässä mielessä ihmisen koko olemisen tapa.