Ero sivun ”Psykoanalyyttinen taiteentutkimus” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
kielioppia, pari lisäystä |
||
Rivi 9:
Psykoanalyyttisen käsityksen mukaan taideteos on [[sublimaatio]]ta ja todellisen viettityydytyksen korviketta. Tyydyttämättömät toiveet ruokkivat mielikuvitusta. Taiteilijat pystyvät tavallista paremmin sublimoimaan eli muuntamaan vietti-impulssejaan henkiseksi työksi. Täten taide avaa tietä tiedostumattomiin mielihyvälähteisiin. Freud näki taiteella ja unella yhteisiä piirteitä: molemmat ovat visuaalisia ja kumpuavat tiedostumattomista toiveista.<ref name="Taiteen Pikkujättiläinen"></ref>
Freud tulkitsi [[Leonardo da Vinci]]n teoksia taiteilijan lapsuuden psykodynamiikan pohjalta. Leonardon maalauksessa ''Pyhä Anna itse kolmantena'' hän näki synteesin lapsuudesta, johon kuuluivat sekä oma äiti että äitipuoli. Äidin kiihkeä rakkaus herätti Leonardossa narsistisen rakkauden itseään kohtaan, mutta teoksiaan hän taas kohteli kuten isänsä hylkäämällä ja jättämällä ne keskeneräisiksi. Freud näki maalauksessa myös viitteitä da Vincin [[homoseksuaalisuus|homoseksuaalisuudesta]]. Marian vaatteessa on hänen mukaansa nähtävissä korppikotkan hahmo, mikä viittaa
Tunnettu on myös Freudin psykologis-ikonografinen analyysi [[Michelangelo]]n Mooses-patsaasta.<ref>Ks. valikoima ''Uni ja isänmurha''.</ref>
Rivi 15:
==Vaikutus==
Vaikka Freudin tulkinnat esimerkiksi da Vincin taiteesta herättivät kritiikkiä, on käsitys lapsuuden tiedostumattomasta työstämisestä ollut taiteentutkimuksessa keskeistä myöhemminkin. Psykoanalyyttiset vaikutteet myös
Freudin ''Unien tulkinta'' vaikutti myös taiteen suuntauksiin, kuten [[surrealismi]]in. Taiteilijat ovat etsineet kanavaa tiedostumattomaan eri tavoin, kuten [[Jackson Pollock]] roiskemaalauksella ja surrealistit erilaisilla automaattitekniikoilla.<ref name="Taiteen Pikkujättiläinen"></ref>
Rivi 24:
Psykoanalyysiin perustuva taiteentutkimus on herättänyt kritiikkiä kulttuurihistoriallista viitekehystä edustavien taidehistorioitsijoiden parissa. Esimerkiksi [[Ernst Gombrich]] on korostanut taiteen historiallisuutta ja kulttuurisidonnaisuutta. Taiteessa on hänen mukaansa kyse opituista asioista, eikä taideteos voi välittää taiteilijan tiedostumattomia merkityksiä katsojan tiedostumattomaan.<ref name="Taiteen Pikkujättiläinen"></ref>
Monet Freudin tulkinnat oletettujen lapsuuden kokemusten ja perhesuhteiden vaikutuksista on koettu mielivaltaisiksi. Esimerkiksi analyysi da Vincin orpoudesta ja sen vaikutuksista on kyseenalaistettu. Myös Freud myönsi tulkinnoissa olevan fiktiivisiä piirteitä.<ref name="Taiteen Pikkujättiläinen"></ref> Monien taidehistorioitsijoiden mielestä myös psykoanalyysin käyttö [[postuumi]]sti on kiistanalaista siksikin, että seksuaaliset käytännöt ovat olleet erilaisia Leonardon ja Freudin aikana. Vastaavaa menetelmää on myöhemmin soveltanut psykoanalyytikko Laurie Schneider Adams.
[[Analyyttinen psykologia|Analyyttisen psykologian]] perustaja Carl Gustav Jung toi esiin Freudin tulkintojen kaavamaisuuden. Ennemminkin on kyse arkkityyppisistä kollektiivisen piilotajunnan välittämistä symboleista, joita esiintyy sekä unissa että taiteessa. Unissa ne ovat Jungin mukaan enemmänkin neuvoa-antavia viestejä.<ref name="Taiteen Pikkujättiläinen"></ref>
| |||