Ero sivun ”Uusplatonismi” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Botti muokkasi: cs:Novoplatonismus |
|||
Rivi 17:
Uusplatonismin voikin katsoa edustavan platonismin luonnollista jatkumoa vanhasta platonismista ja keskiplatonismista, eikä radikaalisti syntynyttä uutta haaraa. Jo keskiplatonismi sisälsi monia uusplatonismin varsinaisesti tunnetuksi tekemiä painotuksia. Uusplatonismi sai keskiplatonismin tavoin vaikutteita [[aristotelismi]]sta ja [[stoalaisuus|stoalaisuudesta]]. Nämä vaikutteet johtivat lisääntyneeseen [[dogmatismi|dogmaattisuuteen]]. Plotinos myös hyödynsi aristotelista ja stoalaista käsitteistöä filosofiassaan.
Uusplatonismi on eräs [[idealismi (ontologinen)|idealistisen]] [[monismi]]n muoto. Plotinos selittää filosofiansa pääteoksessaan ''[[Enneadit]]'', jonka kokosi hänen oppilaansa Porfyrios. Hän opetti, että on olemassa sanoin kuvaamaton ''Ykseys'', josta koko muu universumi on saanut alkunsa useina erilaisina vähäisempinä olioina [[emanaatio]]iden eli eräänlaisten virtaamisten kautta. Myöhemmät uusplatonilaiset filosofit, erityisesti [[Iamblikhos]], lisäsivät ''Ykseyden'' ja ihmiskunnan väliin sadoittain erilaisia välittäviä jumaluuksia. Plotinoksen alkuperäinen malli oli kuitenkin paljon yksinkertaisempi. Hänen todellisuustasonsa eli hypostaasinsa olivat ykseys (''hen''), ymmärrys (''nous''), sielu (''psykhe''), aistimaailma (''aistheta'') ja aine (''hyle''). (Tosin varsinaisesti aine ei ole hypostaasi, vaan "peili, johon ylemmät hypostaasit heijastuvat".) Kaikki aistimaailman ilmiöt ja kaikki aineellinen olivat kolmen ensimmäisen todellisuustason heijastumaa.
Uusplatonilaiset uskoivat, että inhimillinen täydellisyys ja onnellisuus ovat saavutettavissa tässä maailmassa, ilman tarvetta odottaa [[kuolemanjälkeinen elämä|tuonpuoleista elämää]]. Täydellisyys ja onnellisuus, jotka nähtiin synonyymeinä, voitiin saavuttaa filosofisella [[mietiskely]]llä. Tällöin filosofi kykeni kohoamaan (tai siirtymään kohti hypostaasihierarkian keskusta) hypostaasien kautta kohti ''Ykseyttä'', vapautumaan aineellisuudesta ja siirtymään puhtaan järjen tasolle. Filosofin kehityksen viimeinen vaihe, jota kaikki eivät olleet kykeneviä saavuttamaan, oli mystinen yhdistyminen ''Ykseyden'' kanssa.
| |||