Ero sivun ”Animismi” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Kumottu muokkaus 7438676, jonka teki Thi (keskustelu) |
Thi (keskustelu | muokkaukset) Palautettu aineistoa, jolle tulee etsiä lähteet. |
||
Rivi 2:
[[Metsästäjä-keräilijät|Metsästäjä-keräilijäheimojen]] animistisessa maailmankuvassa ihminen on yleensä jokseenkin tasavertainen [[eläin]]ten, kasvien ja luonnonvoimien kanssa. [[Rituaali]]t ovat välttämättömiä, koska niillä pyydetään lupa käyttää eläimiä tai kasveja ravinnoksi, puuta polttopuuksi sekä muuta vastaavaa.<ref name="kertaus">{{Kirjaviite | Tekijä=Tiimonen, Soili | Nimeke=Uskonto: Lukion kertauskirja | Julkaisupaikka=Porvoo Helsinki | Julkaisija=WSOY | Vuosi=2005 | Tunniste=ISBN 951-0-29836-0}}</ref>
Joissakin järjestelmissä, kuten [[šintolaisuus|šintolaisuudessa]], ihmisen ajatellaan olevan astetta ylemmällä tasolla kuin eläimet tai kasvit, mutta rituaaleja tarvitaan muun muassa hyvän onnen ja hyvän sadon turvaamiseksi.
Useimmissa animistisissa kulttuureissa uskotaan, että henki säilyy ruumiillisen kuoleman jälkeen. Joissakin kulttuureissa sielu siirtyy helpompaan maailmaan, jossa riistaa on riittämiin ja sato onnistuu aina, toisissa (esimerkiksi [[navajot|navajo-intiaaneilla]]) se jää maan päälle [[kummitus|kummituksena]]. Kolmannenlainen uskontotyyppi yhdistää nämä kaksi, jolloin on varmistettava, että kuolleen sielu pääsee hyvään paikkaan eikä jää harhailemaan maan päälle onnettomana kummituksena. [[Hautajaiset]], sururituaalit ja esi-isien palvonta ovat osa tätä varmistelua.
[[Suomalainen muinaisusko|Suomalaisten muinaisessa maailmankuvassa]] oli animistisia piirteitä. Kaikessa voitiin uskoa olevan voimaa tai olentoja, eli [[väki (mytologia)|väkeä]]. Saamelaisilla oli useita pyhiä uhripaikkoja, joita kutsuttiin [[seita|seidoiksi]]. Seidan [[haltija]]a lepytettiin lahjoilla muun muassa metsästysonnen takaamiseksi.<ref name="kertaus" />
| |||