Ero sivun ”Ulkoilmamaalaus” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
pEi muokkausyhteenvetoa
Rivi 4:
 
Taiteilijat olivat jo pitkään maalanneet ulkona, mutta vielä 1800 luvun alkupuolella oli yleensä tapana maalata lopulliset teokset valmiiksi ateljeessa.
1800 luvun lopulla maisemien ja maisemaan sijoitettujen ihmisten maalaaminen ulkona, luonnonvalossa tuli yleiseksi. Ulkoilmamaalausta on pidetty alun perin Ranskasta lähtöisin olevana maalaustapana. [[Barbizonin koulu]]kunta ja [[Impressionismi|impressionistit]] aloittivat ulkoilmamaalauksen. Myös [[Newlynin koulukunta]], Englannissa 1880-luvulta 1900-luvun alkuun pienessä [[Cornwall]]in kalastajakylässä ollut taiteilijasiirtokunta painotti ulkoilmamaalausta. Useissa ajan [[Taiteilijakolonia|taiteilijakolonioissa]] eli taiteilijasiirtokunnissa harjoitettiin ulkoilmamaalausta. Myös suomalaiset taiteilijat omaksuivat uuden maalaustavan, ja Suomessa oli yksi taiteilijasiirtokuntakinulkoilmamaalaukseen oli,keskittynyt [[Önningebyn taiteilijasiirtokunta]] Ahvenanmaalla.
Tehdasvalmisteisten [[öljyväri]]tuubien tulo markkinoille vaikutti ulkoilmamaalauksen yleistymiseen. Aikaisemmin maalari teki itse omat maalinsa hiertämällä ja sekoittamalla [[pigmentti|pigmentin]] pellavaöljyyn. Uudet, valmiiksi sekoitetut maalit oli pakattu nykyajan hammastahnatuubia muistuttavaan tinaputkeen, jossa maalin koostumus oli tahnamaista. Ulkoilmamaalauksen syntyaikoihin yleistyivät myös maalaustelineet, joissa oli kokoonpainuvat [[teleskooppi]]jalat ja maalilaatikko, jossa saattoi säilyttää maalausvälineitä. Näiden välineiden avulla retket metsiin ja erämaihin tulivat vähemmän hankaliksi.