Ero sivun ”Girolamo Savonarola” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 2:
'''Girolamo (Hieronymus) Savonarola''' ([[21. syyskuuta]] [[1452]], [[Ferrara]] – [[23. toukokuuta]] [[1498]], [[Firenze]]) oli [[italia]]lainen [[dominikaani]]munkki ja parannussaarnaaja. Hän saarnasi aikalaistensa löyhää moraalia vastaan. Savonarola opiskeli ensin [[lääketiede]]ttä ja [[filosofia]]a [[Bologna]]n yliopistossa, mutta voimakkaan uskonnollisen kokemuksen jälkeen hän keskeytti opintonsa 22-vuotiaana 1474 ja vetäytyi luostariin. Hän aloitti saarnaamistoimintansa vuonna [[1482]].
 
Vuonna [[14901491]] [[Lorenzo de Medici]] kutsui Savonarolan Firenzeen San Marcon luostarin prioriksi eli johtajaksi, mahdollisesti pitääkseen häntä paremmin silmällä. Kaupungissa Savonarola saavutti piankin laajaa huomiota selkeäsanaisilla parannussaarnoillaan, joissa hän arvosteli kirpeästi myös kirkon ja papiston moraalista rappiota. Savonarolan ympärille syntyi voimakkaasti kasvava herätysliike, joka alkoi pitää häntä profeettana. Savonarolan profetiat kaupunkia uhkaavasta sodasta ja hävityksestä saivat tulta alleen, kun [[Ranska]]n kuningas [[Kaarle VIII (Ranska)|Kaarle VIII]] lähestyi kaupunkia sotajoukkoineen. Kaupunkilaiset lähettivät kuningasta vastaan lähetystön, jonka johtoon valittiin Savonarola. Tavatessaan kuninkaan Savonarola tervehti häntä Jumalan valittuna aseena Firenzen taivuttamiseksi parannukseen, mutta pyysi tätä myös armahtamaan katuvaa kaupunkia. Kuningas suostuikin säästämään kaupungin hävitykseltä. Samaan aikaan kaupungissa kuitenkin puhkesi kapina, joka syöksi kaupunkia hallitsevan [[Medici]]-suvun vallasta.
 
Kun [[Medici]]t oli häädetty Firenzen johdosta, Savonarola muodosti kaupungista [[teokratia]]n, jonka kuninkaaksi julistettiin [[Kristus]]. [[Paavi]] [[Aleksanteri VI]], joka ensi alkuun oli osoittanut Savonarolaa kohtaan ymmärtämystä, tyrmistyi, kun kaupunki ei suostunutkaan tukemaan häntä taistelussa Ranskaa vastaan. Pitkälti poliittisista syistä hän julisti Savonarolan pannaan vuonna [[13. toukokuuta]] [[1497]] syyetttynä "harhaoppisuudesta, lahkolaisuudesta ja Pyhän istuimen halveksimisesta". Hän myös kielsi Savonarolaa saarnaamasta. Savonarola tottelikin paavin käskyä jonkin aikaa, mutta aloitti saarnaamisen pian uudestaan. Paavin kielto sai hänet kääntymään entistä kiivaammin katolisen kirkon hierarkiaa vastaan.