Ero sivun ”Saksan keisarikunnan laivasto” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p siirsi sivun Kaiserliche Marine uudelle nimelle Saksan keisarikunnan laivasto: suomenkieliselle nimelle
kielenhuoltoa, vähän asiakorjauksia ensimmäiseen maailmansotaan
Rivi 1:
[[Tiedosto:Deutsches Reich Flaggen.jpg|thumb|200px|Kaiserliche Marinen lippuja]]
'''KaiserlicheSaksan Marinekeisarikunnan laivasto''' ({{k-de|Kaiserliche Marine}}) oli [[Saksan keisarikunta|keisarillisen Saksan]] merivoimatmeripuolustuksesta [[Ensimmäinenvastannut maailmansota|ensimmäisen maailmansodan]] aikaan. Kaiserliche Marinepuolustushaara perustettiinvuodesta [[1871]] ja se hajosivuoteen [[1919]].
 
== Nykyaikaisen Keisarillisenkeisarillisen laivaston luominen ==
[[Alfred von Tirpitz]] tuli Keisarillisenkeisarillisen Saksan laivastoministeriksi 15. kesäkuuta 1897, mitä voidaan pitää nykyaikaistamisen alkuhetkenä. Hän loi kaksi suunnitelmaa, jotka Saksan valtiopäivät hyväksyivät 28. maaliskuuta 1898 (I Saksan laivastolaki) ja 12. kesäkuuta 1900 (II Saksan laivastolaki). Ajatuksensa von Tirpitz kiteytti sanontaan, jonka mukaan Saksan laivaston tulisi kyetäkseen voittamaanolisi tulevan sodan, voitettavavoittamiseksi kyettävä voitettamaan meritaistelu Pohjanmerestä,. mikäTämä tarkoitti [[Iso-Britannian laivasto|Ison-Britannian laivaston]] lyömistä taistelussa.
 
Laivastoministeriö ehdotti kuuden taistelulaivan rakentamista, mutta sentämän hyväksyntä valtiopäivillä olisi ollut vaikeaa, jollei mahdotonta. Von Tripitz muutti hankinnan käsittämään kuusi panssariristeilijää. Tämän suunnitelman toteuttamisen seurauksena syntyi niin sanottu Vuodenvuoden 1900 laivastolain ensimmäinen lisäys 9. toukokuuta 1906. Lisäys antoi laivastolle hankinta valtuudet viidellehankkia panssariristeilijälleviisi (kuudesuutta panssariristeilijää sekä kuudennen varaosiksi), 48 torpedoveneelle[[torpedovene]]ttä. (kevyitäLisäksi hävittäjiä) sekäannettiin muutaman miljoonan varauksenvaltakunnanmarkan varaus sukellusveneaseen kehittämiseen.
 
Tärkeämmäksi muodostui kuitenkin 26. toukokuuta tehty päätös, joka salli normaalin laivastobudjetin myötälisäksi hankkia kaksi 1800018 000 tonnin taistelulaivaa sekä 1500015 000 tonnin panssariristeilijän. Lisäksi varattiin varat laajentaa[[Kielin Kaiserkanava]]n Wilhelmin kanaalialaajentamiseen, rakentaasuurempaan suurempi telakkatelakkaan sekä laajentaaWilhelmshavenin sulkuja Wilhelmshaveninsotasataman laivastotukikohdassakehittämiseen.
 
Vuonna 1906 valmistunutvalmistui brittiläinen taistelulaiva [[HMS Dreadnought (1906)|HMS Dreadbought]], joka oli raskaasti panssaroitu ja aseistettu pelkästään raskaalla tykistöllä. Asiantuntijoiden yleisen näkemyksen mukaan uusi laivakonsepti muutti kaikkien aiempien taistelulaivatyypit teknisesti vanhanaikaisiksi. Tämä antoi von Tirpitzille mahtavan tilaisuuden, koska seaiemmin samallaylivoimaisen poistiIso-Britannian vanhentuneenalaivaston käytöstätaistelulaivat kaikkivanhenivat. aikaisemminNäin rakennetutlaivastoaan Kuninkaallisenvasta laivastonrakentamassa taistelulaivat eliollut Saksa sai tasoitusta Isoon-Britanniaan verrattuna. SamoinMyös kevyempien taisteluristeilijöiden kehitys antoi tilaisuuden muuttaa aiemmat panssariristeilijät vastaamaan taisteluristeilijöitä.
 
Valtiopäivät vaativat uutta laivastolakia muuttuneen poliittisen ilmapiirin seurauksena,. minkä vuoksiVon Tirpitz loiteki ehdotuksen, joka hyväksyttiin valtiopäivillä 27. maaliskuuta 1908 (Vuoden 1900 laivastolain toinen lisäys).
 
Lisäyksen seurauksena siirrettiin poistettaviksi vanhentuneina:
Rivi 17:
* vanhentuneet Oldenburg-luokan alukset
* Brandenburg-luokan taistelulaivat (2 Turkille 1910 ja kaksi romutettu 1919): ''Kurfürst Friedrich Wilhelm'', ''Brandenburg'', ''Weissenburg'' ja ''Wörth''
Kaikki poistettavat alukset tulisi korvata pikaisesti.
 
Kaikki poistettavat alukset tulisipäätettiin korvata pikaisesti.
Alustavat keskustelut kolmannesta lisäyksestä vuoden 1900 laivastolakiin aloitettiin 1912. Keskustelujen aikana laivastoministeriön listalta poistettiin kolme panssariristeilijää. Näin saatu versio hyväksyttiin valtiopäivillä 21. toukokuuta 1912. Lisäyksen jälkeen laivaston vahvuus tulisi olemaan:
 
Alustavat keskustelut kolmannesta lisäyksestä vuoden 1900 laivastolakiin aloitettiin 1912. Keskustelujen aikana laivastoministeriön listalta poistettiin kolme panssariristeilijää. Näin saatu versio hyväksyttiin valtiopäivillä 21. toukokuuta 1912. Lisäyksen jälkeen laivaston vahvuus tulisiolisi tullut olemaan:
* aktiivilaivasto
** laivaston lippulaiva
Rivi 42 ⟶ 43:
 
== Ensimmäinen maailmansota ==
Alfred von Tirpiz komensi [[ensimmäinen maailmansota|ensimmäisen maailmansodan]] aikana Saksan laivastoa. Huolimatta massiivisesta varusteluohjelmasta Saksan laivasto ei ollut lähellekään yhtä vahva kuin Iso-Britannian laivasto. Ympärysvallat tuhosivat sodan alussa siirtomaissa ja valtamerillä olleet saksalaisalukset sodan ensimmäisten kuukausien kuluessa ja laivaston pääosa vietti sodan ankkurissa. Samalla brittilaivaston päävoimat sitoutuivat vartioimaan Pohjanmerta ja estämään Saksan laivaston murtautumisen Atlantille. Saksan laivasto yritti tätä [[Skagerrakin taistelu]]ssa, mutta taistelu päättyi ratkaisemattomana. Iso-Britannian laivasto koki suuria tappioita, mutta kykeni pitämään Saksan laivaston poissa Pohjanmereltä.
Kaiserliche Marinen komentaja ensimmäisen maailmansodan aikaan toimi [[Alfred von Tirpitz]] 1914–1916. Kaiserliche Marinen tavoitteena oli olla yhtä voimakas laivasto kuin Ison-Britannian laivasto oli.
 
Saksan laivaston merkittävimmiksi operaatioiksi nousivat sukellusveneoperaatiot, joitten tavoitteena oli katkaista Iso-Britannian kauppaliikenne. Saksalaissukellusveneen suorittama [[Yhdysvallat|yhdysvaltalaisen]] matkustajalaiva [[Lusitania]]n torpedointi vuonna 1915 käänsi osaltaan Yhdysvaltain yleistä mielipidettä Saksaa vastaan ja edisti maan liittymistä ympärysvaltojen puolelle pari vuotta myöhemmin.
 
Ankkurissa olleen laivaston miehistö turhautui ja radikalisoitui. Sodan päätyttyä Saksan tappioon vallankumoukselliset matruusit osallistuivat useisiin eri kumousliikkeisiin [[Weimarin tasavalla]]n alkuvaiheen sekavissa oloissa.
 
== Laivaston tuho Scapa Flowssa ==
Aselepo astui voimaan 11. marraskuuta 1918. Aselepo ehtojenAselepoehtojen XXIII artiklan mukaisesti kaksi Saksan kolmesta taistelulaivaviiriköstä saapui internoitaviksi yhdessä 5viiden taisteluristeilijän, kevyiden risteilijöiden ja 49 hävittäjän kanssa tulee saapua internoitaviksi. Kaikki sukellusveneet tuleetuli tuhota.
 
AamunsarastaessaSaksan laivasto saapui Scapa Flow'hun 21. marraskuuta 370 Ison-Britannian alusten saattaessa saksalaisia. Alukset ankkuroitiin [[Scapa Flow]]hun ja miehistöt palautettiin Saksaan. Toukokuussa 1919 sovittaessa Versaillesin rauhanehtoja selvisi, että internoitu laivasto oli tarkoitus jakaa voittajavaltioiden kesken sotakorvauksena. Avomerilaivaston esikunta antoi 17. kesäkuuta käskyn upottaa alukset.
 
Käyttäen hyväkseen vartiomiesten supistamista harjoitusten vuoksi Scapa Flowssa olevan saksalaisen komennuskunnan johtaja kontra-amiraali von Reuter laittoi käskyn täytäntöön 21. kesäkuuta upottaen kaikki Scapa Flowssa olleet alukset.
Rivi 66 ⟶ 71:
#kaikki sukellusveneisiin liittyvä materiaali
 
Jäljelle jääneestä kalustosta muodostettiin "uusi" Saksan laivasto [[Weimarin tasavalta]]an. Alus kanta koostui rannikkopuolustuskalustosta, jota olivat:
* 8 esivanhentunutta dreadnoughtiataistelulaivaa, joista kaksi reservissä
* 8 kevyttä risteilijää, joista kaksi reservissä
* 16 hävittäjää, joista neljä reservissä
* 16 torpedovenettä, joista neljä reservissä
 
Pääosa käytettävästäSaksalle jätetystä kalustosta oli poistettu käytöstä ensimmäisen maailmansodan aikana ja Weimarin Saksan alkuvuosina runsaastisuuret määrät vanhentunutta kalustoa romutettiin tai muuten poistettiin käytöstä.
 
Sisäisten ongelmien ratkettua annettiin 31. maaliskuuta 1921 laki, jonka myötä Saksan armeija ([[Reichswehr]]) yhdessä laivaston ([[Reichsmarine]]) kanssa perustettiin.