Ero sivun ”HMS Bounty” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
|||
Rivi 6:
===Kapinaa edeltäneet tapahtumat===
Vuonna 1787 amiraliteetin edustaja [[Sir Joseph Banks]] nimitti [[luutnantti]] [[William Bligh]]'n vastaamaan operaatiosta, jonka tarkoituksena oli noutaa [[Tahiti]]n saarilta [[leipäpuu]]n [[taimi (kasvi)|taimia]] istutettavaksi [[Karibianmeri|Karibianmeren]] saarille brittiläisten [[siirtokunta|siirtokuntien]] orjien ruoaksi. Bligh oli kokenut purjehtija, ja oli aiemmin palvellut mm. [[James Cook]]in alaisena hänen tutkimusmatkoillaan. Amiraliteetti osti kauppalaiva ''Bethian'', jonka se varusti operaatiota varten '''HMS Bountyna'''.
Matka Englannista Tahitille oli vaikea ja myrskyisä. Jo matkalla Tahitille Bligh'n kurinpito miellettiin kovaksi, vaikka nykyisin on todettu että hänen otteensa olivat rennommat kuin esimerkiksi Cookin. Laivan saavuttua Tahitille se viipyi siellä neljän kuukauden ajan jonka aikana useiden laivan miehistön jäsenten ja saaren naisten välille syntyi suhteita.
===Kapina===
Blighin välit laivan alempaan päälystöön olivat huonot, erityisen huonot välit hänellä oli [[perämies]] Fletcher Christianin kanssa. Niinpä aamulla [[28. huhtikuuta]] [[1789]] Christian kahdentoista miehen avustuksella toimeenpanivat kuuluisaksi nousseen '''Bountyn kapinan'''. Bligh ja hänelle uskolliset
Kapinalliset palasivat Tahitille, josta laivalle saatiin kuusi polynesialaista miestä sekä kaksitoista naista, neljä miehistön jäsentä jäi saarelle. Tämän jälkeen kapinalliset purjehtivat Pitcairnin saarelle, jossa Bounty poltettiin. Väkivaltaisen alun jälkeen kapinallisyhteisö muotoutui siirtokunnaksi, ja heidän jälkeläisensä asuvat edelleen tuolla syrjäisellä saarella. Tahitille jääneet miehistön jäsenet vangittiin hiukan myöhemmin ja vietiin Englantiin sotaoikeuteen. Loppujen lopuksi hirtettäväksi päätyi vain muutama, loput vapautettiin eri syistä, mm. kapinallisten joukkoonsa pakottamat seppä ja puusepänapulaiset.▼
▲Bligh ja hänelle uskolliset 17 miestä laskettiin veneeseen keskelle eteläistä Tyyntämerta, mukanaan vain vähän ruokaa ja juomavettä. Koska kapinalliset tarvitsivat tiettyjä ammattimiehiä, kapteenin puolella olleet [[seppä]] ja kaksi [[puuseppä|puusepänapulaista]] pakotettiin jäämään alukselle vastoin tahtoaan, järkkymätön puuseppä sai mennä veneeseen.
▲Kapinalliset palasivat Tahitille, josta laivalle saatiin kuusi polynesialaista miestä sekä kaksitoista naista. Tämän jälkeen kapinalliset purjehtivat Pitcairnin saarelle, jossa Bounty poltettiin. Väkivaltaisen alun jälkeen kapinallisyhteisö muotoutui siirtokunnaksi, ja heidän jälkeläisensä asuvat edelleen tuolla syrjäisellä saarella.
Kirjailijat Nordhoff ja Hall kirjoittivat Bountyn tapauksesta paljon myöhemmin kaksikin kirjaa: ''Kapina laivalla'' joka kuvailee aluksen vaiheita ja jossa kertojana on eräs mukaan pakotetuista kadeteista, kirjassa nimellä Roger Byam. Toinen kirja on ''Meren voittajat'' joka kuvailee veneeseen jätettyjen vaikeaa pelastautumista lähes mahdottomissa oloissa.
Rivi 29 ⟶ 20:
Hyvältä näyttäneen alun jälkeen Pitcairnin saaren yhteisö joutui sekasortoon. Kotitekoinen alkoholi sekä naisista käydyt kiistat johtivat kaikkien paitsi kahden miehen, John Adamsin ja Edward Youngin, väkivaltaiseen kuolemaan. Kuusi vuotta myöhemmin Young kuoli astmaan, ja Adams jäi yksin saarelle 11 naisen ja 23 lapsen kanssa. Adams löysi ''Bountystä'' jäljelle jääneen [[Raamattu|Raamatun]], mikä johdatti hänet katumukseen ja uuteen elämänkatsomukseen. Raamattua apunaan käyttäen hän koulutti lapset, rakensi [[koulu]]n ja loi yhteisöön kristillisen järjestyksen.
Kapteeni Bligh teki pitkän uran Kuninkaallisessa laivastossa, osallistuen mm. Kööpenhaminan meritaisteluun vuonna 1801.
Rivi 36 ⟶ 26:
== Lähteet ==
* {{Kirjaviite | Tekijä=James, Naomi | Nimike=Meren kutsu | Vuosi=1990 | Julkaisija=Otava | Tunniste=ISBN 951-1-10384-9}} Sivut 48–62.▼
* [http://www.onlinepitcairn.com/history.htm Pitcairnin saaren historia]▼
* {{Kirjaviite | Tekijä=Richard Nile, Christian Clerk | Nimeke=Cultural Atlas of Australia, New Zealand and South Pacific | Selite= | Julkaisupaikka=New York | Julkaisija=Facts On File | Vuosi=1996 | Tunniste=}}
==Aiheesta muualla==
▲* [http://www.onlinepitcairn.com/history.htm Pitcairnin saaren historia]
▲* {{Kirjaviite | Tekijä=James, Naomi | Nimike=Meren kutsu | Vuosi=1990 | Julkaisija=Otava | Tunniste=ISBN 951-1-10384-9}} Sivut 48–62.
{{tynkä/Sotalaiva}}
| |||