Ero sivun ”Väinö Granlund (jääkäriluutnantti)” versioiden välillä

'''Viktor (Väinö) Granlund''' ([[3. joulukuuta]] [[1891]] [[Vaasa]] – [[9. toukokuuta]] [[1919]] [[Helsinki]]) oli suomalainen jääkäriluutnantti. Hänen vanhempansa olivat rakennusmestari Johan Granlund ja Ida Maria Skinnar. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1918 Signe Siveä Sanelma Johanssonin kanssa.<ref name="SJE1939">Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938</ref><ref name="SJE1975">Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975</ref>

Granlund kävi kansakoulun ja suoritti kauppakoulun Praktiska skolanissa Helsingissä. Hän suoritti Haminan taistelukoulun vuonna 1918.<ref name="SJE1939"/><ref name="SJE1975"/>

Tämä Vaasalainen konttoristi liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 1. komppaniaan 4. lokakuuta 1915, josta hänet komennettiin 17. maliskuuta 1916 [[Saksan meriesikunta|Saksan meriesikunnan]] määräämiin tehtäviin Englantiin ja myöhemmin värväys- ja asekuljetustoimiin Suomeen. Suomessa hänet vangittiin 19. toukokuuta 1916 ja vietiin Spalernajan vankilaan Pietariin, josta hän vapautui Venäjän vallankumouksen alettua 12. maaliskuuta 1917 ja toimi sen jälkeen suojeluskuntatyössä Vaasan ympäristössä ja aseiden kuljetuksessa Etelä-Pohjanmaalla. Hän osallistui mm. aselaiva [[S/S Equity]]n lastin vastaanottamiseen Vesterössä 31. lokakuuta 1917. Hänet komennettiin 27. tammikuuta 1918 opettajaksi eversti Bergin johtamille sotilaskursseille Jalasjärvelle ja helmikuussa koulutusupseeriksi Vöyrin sotakouluun.<ref name="SJE1939"/><ref name="SJE1975"/>

Granlund osallistui sisällissodan alussa venäläisten aseistariisuntaan Ilmajoella ja sen jälkeen hänet määrättiin maaliskuussa Etelä-Pohjanmaan rykmentin 1. pataljoonan 1. komppanian päälliköksi, jonka päällikkönä hän otti osaa Tampereen, Pälkäneen (Laitikkalan) ja Hauhon (Alvettulan) taisteluihin. Hänet siirrettiin 1. toukokuuta 1918 alkaen rykmentin täydennyspataljoonan komentajaksi.<ref name="SJE1939"/><ref name="SJE1975"/>

Hänet siirrettiin 10. heinäkuuta 1918 Jääkärirykmentti n:o 5:een, jonka nimettiin myöhemmin Kuopion jalkaväkirykmentti n:o 4:ksi. Hän toimi sen 6. komppanian päällikkönä. Armeijasta hän erosi 28. joulukuuta 1918 ja siirtyi Kahma & Co: yrityksen palvelukseen. Hän kuoli 9. toukokuuta 1919 Helsingissä keuhkokuumeeseen.<ref name="SJE1939"/><ref name="SJE1975"/>