Ero sivun ”Alastalon salissa” versioiden välillä

Kokonaisuudessaan kirjan sisältö koostuu lähinnä henkilöhahmojen sisäisestä monologista ja tajunnanvirrasta sekä täsmällisestä miljöökuvauksesta. Tekstiin on myös upotettu henkilöiden kertomia tai sisäisenä pohdintana läpikäymiä itsenäisiä tarinoita, samaan tapaan kuin [[Veijo Meri|Veijo Meren]] [[Manillaköysi|''Manillaköydessä'']]. Tällainen tarina kerrotaan esimerkiksi varustajaltaan seitsemän vuotta tietymättömissä seilanneesta ja lopulta käskyn mukaisessa kahvilastissa palaavasta [[fregatti|fregatista]] (13. luku).

 

 

Alastalon itsensä ajatukset taas ovat analyyttisempia ja täsmällisempiä. Teoksen erityisinä ansioina on pidetty kirjallisen kerronnan yksityiskohtaista kuvailevuutta ja kielellistä taituruutta. Tämän hintana ja tehokeinona ovat toisinaan pitkät ja monimutkaiset virkkeet. Esimerkki: {{sitaatti|Olihan Langholma isonen ja kieltämättä pitäjän pää, eikä Alastalo sitä vastaan napissut, koska hyväkin pyörä kärrynrattaissa aina tarvitsee akselinnavan huhkiaksensa kehillänsä, ja koska [[kangaspuut|tuolupuissakin]] tukki on tarpeen, jotta on lointa ja loimissa tämmi sukkulan syöstä kuteitansa ja kaiteen naputtaa kangastansa, mutta ylpeäksi meni Alastalon niska kuitenkin nyt ja tukan alla karahutteli veren varsa korskiansa, koska viimein oltiin näin pitkällä, ja vaelto nyt salissa käärö kourassa ja kahden talven työn ähinä piirtopaperilla valmiina puhtain viivoin ja linjaalivedoin, eikä Langholmallakaan muuta tekemistä kuin keikutella keinutuolilla ja odotella niin kuin muutkin ja kuka hyvänsä: napa kuin napa, mutta rattaan hyrrä virstat jättää; ja loimi tukilla lointa tukilla, mutta kankaan verka vasta kyynärissä mitataan.|14. luku}}