Ero sivun ”Palveluseteli” versioiden välillä

'''Palveluseteli''' (usein myös '''maksuseteli''' tai '''voucher''') on tosite, jolla on tietty rahallinen arvo ja joka voidaan käyttää ainoastaan tiettyyn tavaraan tai palveluun. Palveluntarjoaja on usein rajattu joukko yrityksiä. [[Julkiset palvelut|Julkisten palvelujen]] järjestämisessä palvelusetelien käyttöönotto on yksi väline [[yksityistäminen|yksityistämisen]] toteuttamiseen.<ref name="laatumarkku">[http://www.stakes.fi/yp/2009/1/laatu.pdf Markku Laatu: Missä kulkevat sosiaalipalvelujen kaupallistamisen riskirajat? Yhteiskuntapolitiikka 1/2009]</ref><ref>[http://www.tem.fi/index.phtml?s=1886 Palveluseteli (Työ- ja elinkeinoministeriö)]</ref>

Sosiaali- ja terveysministeriö tilasi vuonna 2007 selvityksen vuoden 2004 palveluseteleiden käyttöönoton vaikutuksissa kunnissa.<ref name="setelistm2">[http://pre20090115.stm.fi/ka1181808001802/passthru.pdf Raija Volk, Tuula Laukkanen: Palvelusetelin käyttö kunnissa]</ref> Vuoden 2004 alussa voimaan tullut lainsäädäntö mahdollisti palvelusetelien käytön kaikessa kuntien sosiaali- ja terveyspalveluissa<ref>Raija Volk, Tuula Laukkanen: Palvelusetelin käyttö kunnissa, s.73</ref>. Palveluseteliä käytettiin kunnissa kotipalveluissa, tukipalveluissa, asumispalveluissa, omaishoidontuessa, sotaveteraanien ja -vammaisten palveluissa, ja vammaisten kuljetuspalvelussa<ref>Seteliä ei kokeiltu terveydenhoidossa, ts. terveyskeskuspalveluja yms. vastaavissa palveluissa, koska kunnissa koettiin epävarmuutta sen suhteen, kuinka palveluseteleitä tulee käyttää ja kehittää muissa kuin kotipalveluissa. Lisäksi sosiaali- ja terveydenhuollossa asiakasmaksulaki asetti erityisrajoitteita palvelusetelin käytölle.</ref>. Kokemukset palveluseteleiden käytöstä muutti Sosiaali- ja terveysministeriön kantaa palveluseteleihin positiivisemmaksi, vuoden 2003 selvityksessä pelättyjä ongelmia ei ollut ilmaantunut. Selvityksen mukaan kunnat ovat yleensä tyytyväisiä käyttökokemuksiinsa ja ilmaisevat kiinnostuksensa lisätä palvelusetelin käyttöä. Käytön laajentaminen ''kotisairaanhoitoon''<ref>Tässä ei ole kyse terveyskeskustyyppisistä palveluista</ref> koettiin välttämättömäksi, eikä yksikään kunta kokenut omien työntekijöiden työtyytyväisyyden heikentyneen palvelusetelin myötä. Selvityksen mukaan myös asiakkaat ilmaisivat tyytyväisyytensä, itse asioistaan päättävät asiakkaat pitivät palveluseteliä onnistuneena välineenä. Asiakaskyselyn mukaan tyytyväisimpiä asiakkaita olivat lapsiperheet, joille oli annettu palveluseteli kotipalvelun hankkimiseen lyhytaikaiseen tarpeeseen, ja yleensäkin sellaiset asiakkaat, jotka olivat saaneet palvelusetelin tilapäisiin tai aika-ajoin toistuviin tarpeisiinsa.

Vihreän liiton entinen kansanedustaja [[Osmo Soininvaara]] asetti [[Lipposen II hallitus|peruspalveluministerinä]] toimiessaan työryhmän selvittääänselvittämään palvelusetelijärjestelmän käyttöönoton mahdollisuuksia. Soininvaaran mielestä palvelusetelijärjestelmän tuoma valinnanvapaus sopii hyvin kotihoitoon, koska on hyvin henkilökohtainen asia kenet asiakas päästää kotiinsa. Hän arvostelee sitä, että seuraava [[Vanhasen I hallitus]] teki säädöksen, jossa palveluseteliä sai käyttää vain sosiaalipalveluissa, mutta ei terveydenhuollossa &ndash; Soininvaara huomauttaa, että nykyinen [[Vanhasen II hallitus]] teki säädöksistä huomattavan paljon laajemman kuin hän suunnitteli vuonna 2002. <ref>http://www.soininvaara.fi/2009/05/06/palvelusetelit-mita-ajattelin-vuonna-2002/</ref>