Ero sivun ”Japanin kulttuuri” versioiden välillä

[[Kuva:Parasol0073.jpg|thumb|250px|Japanilainen päivänvarjo [[Kioto]]ssa.]]

[[Kuva:Hiroshige Bowl of Sushi.jpg|thumb|250px|[[Sushi]] on maailmanlaajuisesti tunnettu japanilainen ruokalaji. [[Hiroshige]]n puupiirros.]]

 

Japanin kulttuurin kehitystä on edistänyt maan maantieteellinen asema. Suotuisa ilmasto on mahdollistanut suhteellisen suuren väestömäärän ylläpidon. Japanin saaria ympäröivä meri puolestaan on suojannut maata ulkopuolisilta hyökkäyksiltä ja sallinut japanilaisten omaksua ulkopuoliset kulttuurivaikutteet omaan tahtiinsa. Japanin saarten vuoristoisuus on luonut kulttuurieroja maan eri osien välille.<ref>Fält et al., s. 9</ref> Vaikka Japani on suhteellisen homogeeninen yhteiskunta, maassa on muutamia etnisiä vähemmistöjä, joilla on oma kulttuuriperintönsä: [[Ainujen kulttuuri]] pohjoisessa ja [[Ryūkyū-saarten kulttuuri]] etelässä.

Perinteistä japanilaista teatteria ei ole tarkoitettu luettavaksi vaan esitettäväksi ja nähtäväksi. Japanissa on neljä klassista teatterimuotoa. Niistä vanhimmat, [[nō-teatteri|nō]] ja [[kyōgen]], syntyivät 1300-luvulla, vaikka erilaista viihdettä esitettiinkin jo vuosisatoja aiemmin. Nōn pioneereja olivat [[Kan'ami]], joka loi teatterimuodon yhdistämällä [[sarugaku]]-musiikkiin [[kusemai]]-tanssia, ja hänen poikansa [[Zeami Motokiyo]], joka jatkoi isänsä työtä vahvasti zenbuddhalaisessa ympäristössä. Nō-tekstit ovat lyhyitä, näyttelijät naamioituja ja samankaltaista kaavaa noudattavat esitykset äärimmäisen vähäeleisiä, tyyliteltyjä ja symbolismiin nojautuvia. Koomisia kyōgen-näytelmiä esitettiin alun perin nō-näytelmien lomassa. Ne rakentuvat kahden päähenkilön varaan ja niitä esitetään vähin lavastein ilman naamioita. Monissa tapauksissa klassinen teatteri on säilyttänyt muotonsa huomattavan samankaltaisena usean vuosisadan ajan.<ref>Fält et al., s. 358–359</ref><ref>Encyclopedia of Japan, s. 221–222</ref>

 

 

Kabuki vaikutti suuresti japanilaisen modernin teatterin syntyyn ja on edelleen suosittua. Yleistermi uudemmalle, länsimaalaisvaikutteiselle realistiselle nykyteatterille on [[shingeki]], "uusi teatteri". Siitä ja kabukista saivat vaikutteita kaksi muuta genreä, naisnäyttelijöitä käyttänyt [[shinpa]] ja nykyisin jo kadonnut [[shinkokugeki]]. 1960-luvulla syntyi vuorostaan angura-teatteri, joka tunnetaan nykyisin [[shōgekijō]]-liikkeenä ("pieni teatteri"). Näytelmäkirjailijan rooli on ollut muita vahvempi shingeki-teatterissa ja useat kuuluisat romaanikirjailijat ovat laatineet shingeki-näytelmiä. Toisen maailmansodan jälkeen näytelmäkirjallisuuden voimakas kasvu sai aikaan puhdasoppisen modernin teatterin vallankumouksen: nuoret kirjailijat rikkoivat aiemman psykologisen, realistisen draaman käytäntöjä ja loivat uudenlaista estetiikkaa sekä aiempaa monimutkaisempia juonia, joissa fantasia sekoittui todellisuuteen. Myöhemmillä näytelmäkirjailijoilla on ollut kevyempi lähestymistapa ja 1990-luvulla teatteria on kritisoitu tukeutumisesta viihteelliseen ohjelmistoon. Japanilainen nykyteatteri on pitkälti säilyttänyt perinteisen teatterin kiinnostuksen asentoihin ja visuaalisuuteen.<ref>{{Verkkoviite|Osoite=http://lcweb2.loc.gov/frd/cs/jptoc.html|Nimeke=A Country Study: Japan. Modern Theater|Julkaisija=Library of Congress|Luettu=27. syyskuuta 2008}}</ref><ref>Encyclopedia of Japan, s. 224–225</ref>