Ero sivun ”Maastopuku” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
|||
Rivi 8:
Maastopuku ei ollut vielä 1900-luvun alkupuolella laajassa käytössä. 1800-luvuilla armeijoilla oli käytössä niin kirkkaita värejä kuin rohkeita ja mahtipontisia kuvioitakin. Niiden tarkoitus oli säikäyttää vihollinen, houkutella uusia alokkaita joukkoihin, lisätä joukkojen yhteenkuuluvuuden tunnetta sekä mahdollistaa henkilöiden helppo tunnistaminen epäsuotuisissa sääolosuhteissa.
Pienet epäorganisoituneet joukot ottivat ensimmäisinä vähitellen käyttöön ruskeaa ja vihreää kuvioina sekoittaneet puvut. Pääjoukoilla oli edelleen käytössä vanhat värikkäät asut, kunnes he vakuuttuivat uusien pukujen hyödyistä. Miestappioiden vuoksi [[Iso-Britannia|britit]] joutuivat värjäämään punaiset [[Tunika|tunikansa]] neutraaleimmiksi, ja lopulta mutaisen [[Khaki|khakin]] värisiksi. Tämä toimenpide ei myöskään jäänyt pelkästään väliaikaiseksi, vaan siitä tuli standardimenettelytapa [[Intia]]ssa palvelleille 1880-luvulla. Vuonna [[1902]] koko brittiarmeijan univormut vaihdettiin harmaanruskeisiin maastopukuihin.
[[Yhdysvallat]] seurasi brittejä nopeasti, vaihtaen khakiväreihin vielä samana vuonna. [[Venäjä]] liittyi ketjuun vuonna [[1908]]. [[Italia]]n armeija otti käyttöön ''grigio-verde''-nimisen (harmaa-vihreä-) asusteen [[Alpit|Alpeilla]] vuonna 1906 ja vuonna 1909 koko armeijalle. [[Saksa]]laiset omaksuivat kenttävihreän vuonna [[1910]].
Muut armeijat pitäytyivät kirkkaammissa väreissä. [[Ensimmäinen maailmansota|Ensimmäisen maailmansodan]] alussa [[Ranska|ranskalaiset]] kärsivät raskaita tappioita, sillä heidän joukkojensa housut olivat helposti maastossa näkyvät, väritykseltään punaiset (''garance''). Asia korjattiin vuonna [[1915]], osittain tappioiden vuoksi osittain siksi, että punainen väriaine oli valmistettu Saksassa. Ranskan armeija otti pian värikseen horisontinsinisen takin. [[Belgia]]n armeija alkoi käyttää khakiväriä vuonna 1915. Ranskalaiset perustivat myös vuonna 1915 naamiointiosasto ''Section de Camouflagen''. Osaston asiantuntijat olivat enimmäkseen maalareita, kuvanveistäjiä, teatterin lavastajia ja muita alalle hyvin soveltuvia. Vuoden 1915 puolivälissä ranskalaisella naamiontiosastolla oli neljä pajaa: yksi [[Pariisi]]ssa ja kolme lähistöllä, lähinnä tuottamassa naamioverkkoja ja maalattuja kankaita. Verkkojen rakenne muuttui nopeasti langoista ja kudelmista raffianiinin, juuttikankaan ja kookosvärin käyttöön. Luonnonmukaisten materialien käyttö oli aina suositeltavaa.
Teknologian kankeus ei mahdollistanut maastopukujen massatuotantoa [[Toinen maailmansota|toisessa maailmansodassakaan]]. Jokainen kuvioitu puku oli käsin maalattu, ja ensisijaisesti pukuja saivat [[Tarkka-ampuja|tarkka-ampujat]], [[Tiedustelija|tiedustelijat]] ja muut havaitsemiselle alttiit yksiköt. Enin tarmo pantiin kuitenkin suurempien kalustoyksiköiden ja rakenteiden kätkemiseen. Toisessa maailmansodassa maastopukuja käyttivät sodan alussa saksalaiset [[Laskuvarjojääkäri|laskuvarjojääkärit]] ja [[SS|SS-osastot]].
== Modernit maastopuvut ==
| |||