Ero sivun ”Kimmo Pietiläinen” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
fix |
Thi (keskustelu | muokkaukset) pEi muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 33:
Vielä 1970-luvun alussa suurilla kustantamoilla oli kansantajuisten tietokirjojen sarjat. Pietiläisen mukaan nykyaikaisen luonnontieteellisen ja länsimaisen ajattelun tuominen Suomeen suomen kielellä oli retuperällä miltei 15 vuotta. ”Stephen Hawkingin ''[[Ajan lyhyt historia]]'' oli 1980-luvun lopulla vain poikkeus tilan vallanneiden harrastetyyppisten tietokirjojen, itsehoito-oppaiden, keitto-, kissa- ja ulkoilukirjojen joukossa.”<ref name="Turun sanomat">{{Verkkoviite | Osoite=http://www.turunsanomat.fi/talous/liite/?ts=1,3:1018:0:0,4:18:69:1:0,104:18:420533,1:0:0:0:0:0: | Nimeke=Tietokirjan markkinointi on matkasaarnaajan työtä | Tekijä=Wallenius, Jarmo | Julkaisu=Turun sanomat | Ajankohta=21.11.2006 | Viitattu=6.2.2009}}</ref>
{{Sitaatti|Suomen kirjakieli alkoi syntyä siitä, että yliopiston professorit ja muut oppineet ihmiset ryhtyivät 1830- ja 1840-luvuilla kääntämään kansalle puutarhaoppaita, kodinhoito- ja terveyskirjoja. Muun muassa Elias Lönnrot keksi silloin valtavasti sanoja. Solukin on hänen perujaan. Tilanne on nyt paljolti samanlainen. On tärkeätä, että ihmiset voisivat itse omalla äidinkielellään perehtyä myös uusimpiin luonnontieteellisiin ajatuksiin ja tutkimustuloksiin.|<ref name="Turun
Pietiläisen mukaan tiedekirjallisuus edustaa länsimaisen ajattelun suurimpia saavutuksia.<ref name="Turun sanomat"/> Tästä huolimatta Pietiläisen mukaan ”kaikki valtion kirjallisuuden tukitoimet on suunnattu niin, että ne estävät uudenlaisen ajattelun syntymisen ja omaehtoisen ajattelun kehittymisen”.<ref name="Helsingin Sanomat">{{Verkkoviite | Osoite=http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Tietokirjojen+k%C3%A4%C3%A4nt%C3%A4minen+suomeksi+yh%C3%A4+vaikeampaa/1135229085265 | Nimeke=Tietokirjojen kääntäminen suomeksi yhä vaikeampaa | Tekijä=Räikkä, Jyrki | Julkaisu=Helsingin sanomat | Ajankohta=30.7.2007 | Viitattu=6.2.2009}}</ref> Pietiläisen mielestä suuret kustantajat eivät hoida sivistystehtäväänsä. Ne keskittyvät hänen mielestään tuottamaan vähällä vaivalla kaavamaista tuotantoa sen sijaan että seuraisivat ulkomaista keskustelua ja kehittäisivät suomalaista ajattelua.
| |||