'''Salomo Kortetniemi''' ([[1819]]-[[1904]])<ref>Seppo Lohi, ''Lestadiolaisuuden suuri hajaannus ja sen taustat'', s. 20.</ref> oli 1800-luvun [[lestadiolaisuus|lestadiolais]]saarnaaja ja -johtaja.
Kortetniemi toimi [[Ylitornio]]n suntiona vuosina [[1845]]-[[1852]], mutta hänet erotettiin, kun hänen ei katsottu huoehtivanhuolehtivan hautojen riittävästä syvyydestä ja koska häntä pidettiin heränneistä pahimpana rauhanhäiritsijänä.<ref>Seppo Lohi, ''Lestadiolaisuuden suuri hajaannus ja sen taustat'', s. 20-21.</ref> Hän oli nimittäin lestadiolaisuutta levittääkseen turvautunut niinsanottuunniin sanottuun 'nyrkkikristillisyyteen', uskosta osattoman väkivaltaiseen taivutteluun.<ref>Seppo Lohi, ''Lestadiolaisuuden suuri hajaannus ja sen taustat'', s. 116.</ref> Hän muutti perheineen [[Norja]]n [[Hammerfest]]iin [[1866]] ja Pohjois-Amerikan [[Calumet]]iin, [[Michigan]]in osavaltioon vuonna [[1871]].<ref>Seppo Lohi, ''Lestadiolaisuuden suuri hajaannus ja sen taustat'', s. 21.</ref> Täällä hän syrjäytti aiemman lestadiolaisjohtajan [[Antti Vitikkohuhta|Antti Vitikkohuhdan]] ja nousi kuuden vuoden ajaksi Kuparisaaren lestadiolaisten vapaaseurakunnan maallikkopapiksi. Hänen vaikutuksensa näkyi myös seurakunnan nimessä ''Salomo Kortetniemen luterilainen seura'' (''Salomo Kortiniemi Lutheran Society'')<ref>Seppo Lohi, ''Lestadiolaisuuden suuri hajaannus ja sen taustat'', s. 146.</ref> Seurakunta toimi alkuvaiheessa jopa kaikkien Michiganin kaivosalueen suomalaisten seurakuntana, Kortetniemen suorittaessa kaikki kirkolliset toimitukset.<ref>Seppo Lohi, ''Lestadiolaisuuden suuri hajaannus ja sen taustat'', s. 148.</ref> Euroopan lestadiolaisjohtajat eivät kuitenkaan luottaneet Kortetniemeen, joten [[Juhani Raattamaa]] lähetti [[Juho Takkinen|Juho Takkisen]] syrjäyttämään tämän, missä Takkinen onnistuikin vuoden 1877 marraskuun loppuun mennessä.<ref>Seppo Lohi, ''Lestadiolaisuuden suuri hajaannus ja sen taustat'', s. 157.</ref> Kortetniemi liittyi myöhemmin [[haalilaisuus|haalilaisuuteen]].
