Ero sivun ”Ragnar Heikel” versioiden välillä

'''Ragnar Atle Teodor Heikel''' ([[9. syyskuuta]] [[1892]] [[Rovaniemi]] – [[16. marraskuuta]] [[1927]]) oli suomalainen jääkärimajuri. Hänen vanhempansa olivat maaherra Teodor August Heikel ja Ida Liljebäck.<ref name="SJE1939">Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938</ref><ref name="SJE1975">Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975</ref>

Heikel kirjoitti ylioppilaaksi [[Helsingin suomalainen yhteiskoulu|Helsingin suomalaisesta yhteiskoulu]]sta vuonna 1912 ja liittyi [[Nylands Nation|Uusmaalaiseen osakuntaan]]. Opintojaan hän jatkoi [[Helsingin yliopisto]]ssa ja suoritti lääketieteen alkututkinnon vuonna1914 ja jatkoi opintojaan lääketieteellisessä tiedekunnassa.<ref name="SJE1939"/><ref name="SJE1975"/>

Hän liittyi yhtenä ensimmäisten vapaaehtoisten joukkoon, joiden päämääränä oli Saksassa sotilaskoulutusta antava [[Lockstedtin harjoitusjoukko|Pfadfinder-kurssi]], joka järjestettiin Pohjois-Saksassa sijaitsevalla [[Lockstedter Lager]]in harjoitusalueella. Leirille hän ilmoittautui 9. maaliskuuta 1915. Hänet sijoitettiin joukon 2. komppaniaan, josta hänet komennettiin Suomeen 8. kesäkuuta 1915. Hän oli Helsingissä perustamassa ylioppilasaktivistien tiedustelu- ja värväystoimistoa, ns. Liisankadun toimistoa, ja toimi siellä jouluun 1915 saakka ja sen jälkeen sisällissodan alkuun saakka Tukholmassa ja Haaparannassa Saksan meriesikunnan ja yleisesikunnan Tukholman toimistojen antamissa tehtävissä. Suomeen hän palasi 4. helmikuuta 1918 Tornion kautta ja liittyi suojeluskuntajoukkoihin.<ref name="SJE1939"/><ref name="SJE1975"/>

Suomen sisällissodan puhjettua Heikel otti osaa pikakiväärinjohtajana Tornion valtaukseen ja toimi hetken Jyväskylässä konekivääriosaston kouluttajana ennen kuin liittyi Kuhmoisissa [[Pohjois-Hämeen rykmentti 1. pataljoona|Pohjois-Hämeen rykmentin 1. pataljoonaan]]. Heikel siirrettiin jo 13. maaliskuuta 1918 [[Jämsän ryhmä#Perä-Pohjolan pataljoona (Tornion pataljoona)|Peräpohjolan pataljoonaan]], missä hän toimi konekivääriupseerina ja pataljoonankomentajan apulaisena. Hänen sijoituspaikakseen muodostui Valkoisen armeijan rykmenttijaoittelun astuttua voimaan [[4. Pohjois-Pohjanmaan rykmentti 2. pataljoona|Pohjois-Pohjanmaan rykmentin 2. pataljoona]], missä hän toimi konekiväärikomppanian päällikönä. Heikel osallistui Suomen sisällissodassa taisteluihin Kuhmoisissa, Lempäälässä, Vesilahdella, Karkussa ja Tyrväällä sekä valtauksiin Inkeroisissa, Kyminlinnassa ja Kotkassa.<ref name="SJE1939"/><ref name="SJE1975"/>

Heikel siirrettiin sisällissodan jälkeen siihen komppaniaan päälliköksi, joka oli valittu rykmentistä lähetettäväksi 16. toukokuuta 1918 ylipäällikön määräyksestä perustettuun [[Suomen valkoinen kaarti|Suomen valkoiseen kaarti]]in. Suomen valkoisesta kaartista hänet siirrettiin 15. kesäkuuta 1918 [[Yleisesikunta]]an, missä hän toimi valvontaosaston päällikkönä ja 1. tammikuuta 1920 - 1. helmikuuta 1921 välisen ajan toimisto 5:n päällikkönä. Yleisesikunnasta hänet siirrettiin 19. syyskuuta 1921 Sisäasiainministeriön käyttöön ja määrättiin 1. lokakuuta 1921 alkaen [[Petsamo]]n rajavartioston päälliköksi, missä hän yleni myöhemmin rajakomendantiksi. Petsamosta hänet siirrettiin 1. kesäkuuta 1925 uudelleen Yleisesikuntaan, missä hän toimi toimistoupseerina ja 22. syyskuuta 1925 alkaen toimisto 5:n päällikkönä.<ref name="SJE1939"/><ref name="SJE1975"/>

Heikel oli [[Viron armeija]]ssa suomalaisena yhdysupseerina 20. huhtikuuta - 20. toukokuuta 1919 välisen ajan ja erikoistehtäviä hän suoritti armeijan palveluksessa Ruotsissa kesäkuussa vuonna 1920. Heikel toimi Yleisesikunnan edustajana Etsivän keskuspoliisin uudelleenjärjestelyä suunnitelleessa komiteassa vuonna 1921 ja suomalais-venäläisen rajakomission jäsenenä sekä asiantuntijana norjalais-suomalaisessa rajakomissiossa ja puheenjohtajana suomalais-venäläisessä rajantarkastuskomission 5. piirissä.<ref name="SJE1939"/><ref name="SJE1975"/>