Ero sivun ”Kreikan uskonnon historia” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p l |
OM (keskustelu | muokkaukset) p Lähi-Idän->Lähi-idän |
||
Rivi 12:
Välittömästi syntymänsä jälkeen kristinusko joutui vuorovaikutukseen kreikkalaisuuden kanssa. Tämä vaikutti syvällisesti molempiin osapuoliin. Kristinuskon ensimmäisenä levittäjänä kreikkalaisessa kulttuuripiirissä toimi [[apostoli]] [[Paavali]], jonka kirjoittamiksi katsotut [[Paavalin kirjeet|kirjeet]] muodostavat merkittävän osan [[Raamattu|Raamatusta]]. Kristinusko voitti alaa useista syistä. Sen teologinen muoto vastasi pitkälti kreikkalaisessa filosofiassa vallalla olleita käsityksiä yhdestä jumaluudesta. Erityisesti jouduttuaan kosketuksiin [[uusplatonismi]]n kanssa kristinusko sai muodon, joka oli pitkälti yhteensopiva tämän [[myöhäisantiikki|myöhäisantiikissa]] suositun filosofisen suuntauksen kanssa. Toisaalta kristinuskon tarjoama lupaus henkilökohtaisesta pelastuksesta kilpaili tehokkaasti kaikkien muiden mysteeriuskontojen kanssa.
Kreikkalaisen kulttuuripiirin osaksi muodostui kuulua [[Bysantti]]in eli Itä-Roomaan. [[Konstantinus Suuri|Konstantinus Suuren]] päivistä saakka tämän valtion virallisena uskontona oli kristinusko, jonka Bysantissa kehittynyttä haaraa kutsutaan [[ortodoksisuus|ortodoksisuudeksi]]. 600–700-luvuilla suurin osa kreikkalaisuuden läpitunkemasta alueesta joutui kuitenkin osaksi [[islam]]ilaista maailmaa, kun [[Islamin profeetat|profeetta]] [[Muhammad]]in julistama tiukasti yksijumalainen uskonto valloitti nykyisen Lähi-
Kristinuskon joutuminen kosketuksiin kreikkalaisen filosofian kanssa ei ollut ongelmatonta. Koska kristinuskon ja Kreikan filosofisten suuntausten käsitteet ja kysymyksenasettelu eivät olleet suoraan yhteneviä, oli useita mahdollisia tapoja sovittaa kristillisyys olemassa oleviin ajattelumalleihin. Näitä tapoja edustavat eri [[kirkkoisä]]t ja "harhaopettajat", joiden tärkeimpänä erona on se, hyväksyikö syntymässä ollut kristillinen kirkko kyseisen henkilön opetuksen. Tärkeimpiä "harhaoppeja", jotka syntyivät kristillisyyden varhaisvaiheessa, olivat [[manikealaisuus]] ja [[gnostilaisuus]]. Myöhemmin erityisen tärkeäksi nousi kysymys Kristuksen jumaluudesta. Kirkon kannasta erosivat tällöin [[homousiaanit]] ja [[areiolaisuus|areiolaiset]]. Muista kristinopin uskonkappaleista syntyneissä riidoissa tärkeitä idän kirkon harhaoppeja olivat [[donatolaisuus]] 300-luvulla ja kuvainraastajuus eli [[ikonoklasmi]] 700–800-luvuilla.
| |||