Ero sivun ”Puuvartisten kasvien menestymisvyöhykkeet Suomessa” versioiden välillä

'''Suomessa puuvartisten kasvien menestymisvyöhykkeitä''' on yhteensä kahdeksan. Vyöhykkeitä käytetään [[hedelmäpuu|hedelmäpuiden]] ja [[puuvarsi|puuvartisten]] [[koristekasvi|koristekasvien]] esiintymisalueiden tai todennäköisten mahdollisten kasvupaikkojen ilmaisijoina. Vyöhykkeet merkitään yleensä [[roomalaiset numerot|roomalaisin numeroin]] esimerkiksi siemenpusseissa. Menestymisvyöhykkeiden rajoja uudistettiin 1980-luvulla, jolloin otettiin muun muassa suurten [[vesistö|vesistöjen]] vaikutus paremmin huomioon. Tietyt alueet vyöhykkeillä IV, V, VI ja VII sisältävät kahden vyöhykkeen olosuhteita. Tällöin lämpimät mäenrinteet ja vesistöjen rannat kuuluvat suotuisampaan vyöhykkeeseen ja alavat suoseudut[[suo]]seudut ankarampaan vyöhykkeeseen.

Suomen neljäs menestymisvyöhyke käsittää PietarsarenPietarsaaren ja Kokkolan seutujen, Etelä-Pohjanmaan, Keski-Suomen ja Pohjois-Savon alueita. Alueita [[Pohjois-KarjalassaKarjala]]ssa voidaan lukea joko IV- tai V-vyöhykkeeseen.

Suomen viides menestymisvyöhyke käsittää Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun[[Kainuu]]n ja Pohjois-Karjalan alueita. Tiettyjä alueita erityisesti Kainuussa ja [[Suomenselkä|Suomenselällä]] voidaan lukea joko V- tai VI-vyöhykkeeseen.

Suomen kuudes menestymisvyöhyke käsittää [[Meri-Lappi|Meri-Lapin]] ja Kainuun alueita. Tiettyjä alueita Kainuussa ja Perä-PohjolassaPeräpohjolassa voidaan lukea joko VI- tai VII-vyöhykkeeseen.

Suomen kahdeksanteen menestymisvyöhykkeeseeen kuuluu pohjoisinta Lappia[[Lappi]]a.