Ero sivun ”Puuvartisten kasvien menestymisvyöhykkeet Suomessa” versioiden välillä

'''Suomessa puuvartisten kasvien menestymisvyöhykkeitä''' on yhteensä kahdeksan. Vyöhykkeitä käytetään [[hedelmäpuu|hedelmäpuiden]] ja [[puuvarsi|puuvartisten]] [[koristekasvi|koristekasvien]] esiintymisalueiden tai todennäköisten mahdollisten kasvupaikkojen ilmaisijoina. Vyöhykkeet merkitään yleensä roomalaisin numeroin esimerkiksi siemenpusseissa. Menestymisvyöhykkeiden rajoja uudistettiin 1980-luvulla, jolloin otettiin muun muassa suurten vesistöjen vaikutus paremmin huomioon. Tietyt alueet vyöhykkeillä IV, V, VI ja VII sisältävät kahden vyöhykkeen olosuhteita. Tällöin lämpimät mäenrinteet ja vesistöjen rannat kuuluvat suotuisampaan vyöhykkeeseen ja alavat suoseudut ankarampaan vyöhykkeeseen.

Suomen toinen menestymisvyöhyke kulkee Manner-Suomen eteläosissa nauhana ensimmäisen vyöhykkeen koillispuolella. Pohjoisempana se ulottuu [[Päijät-Hämeen maakunta|Päijät-HämeenHämeeseen]], [[Itä-Häme]]eseen ja Päijänteen rantoja pitkin kohti Jyväskylää Mikkelin leveyspiireille. Lisäksi vyöhyke käsittää [[Etelä-Savon maakunta|Etelä-Savo]]n [[Itä-Savo]]a [[Savonlinna]]n seudun eteläosissa ja [[Etelä-Karjalan maakunta|Etelä-Karjalan]] sekä [[Kymenlaakson maakunta|Kymenlaakson]].

Suomen neljäs menestymisvyöhyke käsittää Pietarsaren ja Kokkolan seutujen, Etelä-Pohjanmaan, Keski-Suomen ja Pohjois-Savon alueita. Alueita Pohjois-Karjalassa voidaan lukea joko IV- tai V-vyöhykkeeseen.

Suomen viides menestymisvyöhyke käsittää Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Pohjois-Karjalan alueita. Tiettyjä alueita erityisesti Kainuussa voidaan lukea joko V- tai VI-vyöhykkeeseen.

Suomen kuudes menestymisvyöhyke käsittää Meri-Lapin ja Kainuun alueita. Tiettyjä alueita Kainuussa ja Perä-Pohjolassa voidaan lukea joko VI- tai VII-vyöhykkeeseen.