'''Fonotaksi''' tarkoittaa [[äänne|äänteiden]] yhdistämistäjonoamista. Termillä tarkoitetaan [[kielitiede|kielitieteessä]] yleensä kieli- tai kieliperhekohtaista säännöstöä, jonka mukaan äänteet liittyvät tai voivat liittyä toisiinsa eri kielissä. Säännöstöt vaihtelevat kielittäin, mutta tavoite on kaikissa lähinnä ääntämisen helpottaminen tai optimointi. Kielijärjestelmän suhteet jaetaan vaihtoehtoisuutta tai rinnakkaisuutta koskeviin eli ''paradigmaattisiin'' ja yhdistämistäjonoamista koskeviin eli ''syntagmaattisiin'' suhteisiin. Fonotaksissa tutkimuksen kohteena ovat syntagmaattiset suhteet, kun taas [[fonologia|fonologiassa]] keskitytään paradigmaattisiin suhteisiin.
[[Suomen kieli|Suomessa]] ehkä leimaa antavin fonotaktinen sääntö on vokaalien [[vokaalisointu]], joka säätelee [[taivutus|taivuttamista]] ja uusien [[sananmuodostus| sanojen muodostamista]] kielessämme.
Suomen fonotaksi säätelee myös pitkälti [[affiksi]]en liittymistä vartaloon. Tämän vuoksi esimerkiksi useilla sijamuodoilla on useampia variantteja. Esimerkiksi kun sanaan ''askel'' liitetään partitiivin pääte, valitaan muoto -tA (''askel|ta'') eikä sen yleisempää varianttia -A (esimerkiksi ''koira|a''). SyytMuotojen tähän/tA/ perustuvatja fonotaksiin/A/ välinen suhde on paradigmaattinen, mutta valintaa ohjaa kielen fonotaksi, jokajonka pohjautuujuuret puolestaanovat [[kielihistoria|kielen historiaanhistoriassa]].
