Ero sivun ”Suolinkainen” versioiden välillä

'''Suolinkainen''' (''Ascaris lumbricoides'') on [[sukkulamadot|sukkulamatoihin]] kuuluva [[loinen (biologia)|loiseläin]], jota tavataan koko maailmassa eli se on komposiitti. Suolinkainen on [[lapamato|lapamadon]] ohessa toinen Suomessa esiintyvistä vaarallisista loiseläimistä, jotka voivat tarttua ihmiseen. MaaimanlaajuisestiMaailmanlaajuisesti suolinkaisesta arvioidaan kärsivän noin 25 &nbsp;% väestöstä. {{lähde}} Eniten sitä tavataan KiinassajaKiinassa ja Kaakkois-Aasiassa, sekä Afrikassa, varsinkin Keski- ja Länsi-Afrikan rannikkoseuduilla.<ref>[http://www.patient.co.uk/doctor/Ascaris-Lumbricoides.htm Ascaris Lumbricoides] Patient Plus UK {{en}}</ref> Suolinkaista esiintyesiintyy eritoten sellaisilla seuduilla, joissa [[uloste]]peräisen [[lannoite|lannoitteen]] käyttö on yleistä. Ihminen voi saada tartunnan esimerkiksi syömällä kasviksia, joita on lannoitettu lannalla. Kaikenlainen maan tonkiminen paljain käsin muodostaa myös riskitekijän.

Aikuinen suolinkainen munii päivässä jopa 200 &nbsp;000 mikroskooppisen pientä munaa, jotka poistuvat elimistöstä ulosteen mukana. Suolinkaisen munat ovat äärettömän kestäviä ja voivat säilyä maaperässä jopa 10 vuotta horrostilassa. Munat kestävät myös mahahappoja ja useita kemikaaleja ja torjunta-aineita.

Aikuiselle suolinkainsellesuolinkaiselle tyypillistä on sen melko suuri koko. Aikuinen uros suolinkainen on keskimäärin 2-4 2–4&nbsp;mm paksu ja 15-31 15–31&nbsp;cm pitkä. Väriltään suolinkainen on vaalean kellertävä. Naaraat ovat keskimäärin 3-6 3–6&nbsp;mm leveitä ja 20-49 20–49&nbsp;cm pitkiä. Naaraan sukuelimet sijaitsevat kehon loppuosassa ja sen osuus on noin kolmasosa koko madon pituudesta. Madossa voi olla jopa 27 miljoonaa muna kerrallaan ja mato voi munia 200 &nbsp;000 munaa päivässä. Hedelmöitetyt munat ovat soikeahkoja, ja ne ovat 45-7545–75 mikrometriä pitkiä ja 35-5035–50 mikrometriä leveitä.

Suolinkaisen torjunnassa ensisijaisen tärkeää on hyvä [[hygienia]] ja ulosteperäisten lannoitteiden välttäminen maanparannusaineena. Suolinkainen voi tarttua jopa likaisista käsistä, mikäli maata on möyhitty taikka kasvimaata kitketty. Syötävät elintarvikkeet tulee huuhdella erityisen hyvin, kuten myös kädet, vaatteet ja välineet. Mielellään on syytä välttää käyttämästä elintarvikkeina sellaisia maatalaustuotteitamaataloustuotteita joita on lannoitettu ihmisperäisellä lannalla. Ulkomaalaisista vihanneksista on suurempi riski saada tartunta. Suurimmassa vaarassa ovat lapset, joilla on tapanaan pistää suuhunsa kaikenlaista mitä käsiinsä saavat. Kerran ihmiseen päästyään suolinkaisen hävittäminen voi olla vaikea operaatio sen omatakeisin lisääntymiskaavansa vuoksi. Osa munista ajautuu verenkierron mukana [[maksa]]an ja [[munuainen|munuaisiin]], [[sydän|sydämeen]] ja keuhkoihin, joten perinteinen suolistolääkitys apteekin matolääkkeillä ei välttämättä tuo toivottua tulosta. Toisekseen [[infektio]]n toteaminen saattaa olla perin hankalaa, sillä suolinkainen aiheuttaa monenlaisia oireita, kuten lievää [[yskä]]ä, [[päänsärky]]ä, [[kuume]]ilua, vatsanväänteitä, [[maksaläikkä|maksaläikkiä]] ja [[maksakirroosi]]a, [[turvotus|pöhötystä]], heikotusta, outoa laihtumista, [[B-vitamiini]]n ja [[magnesium]]in puutostiloja tai veriarvojen heilahtelua. Madoilla on myös [[toksikologia|toksikologinen]] vaikutus matojen ulostaessa ihmiselimistöön. Madot voivat aiheuttaa myös pahanhajuisen hengityksen vaikka suuhygienia olisikin kunnossa.

Koiransuolinkainen ei kasva täysikasvuiseksi ihmisellä, mutta toukat saattavat käydä läpi samat kehitysvaiheet kuin koirassakin. Tällöin seuraukset saattavat olla pahimmillaan melko tramaattiset. Tartunnan ollessa suuri, oireita voivat olla muun muassa mahakivut, kuumeilu, huonovointisuus, vinkuna hengittäessä ja yskä. Vaellustoukat saattavat päätyä aivoihin ja aiheuttaa [[epilepsia|epileptisiä]] kohtauksia. Pahimmillaan suolinkainen [[sokeus|sokeuttaa]] ihmisen mikäli toukka päätyy [[näköhermo]]on taikka [[verkkokalvo]]lle aiheuttaen [[tulehdus|tulehduksen]]. Syytä voi olla joskus vaikea määrittää, mikäli infektio on ollut vähäinen eikä [[vasta-aine]]tutkimuksista löydy reaktiivisia aineita. Näkökyvyn menetys saattaa pahimillaanpahimmillaan olla pysyvää ja useimitenuseimmiten toispuoleista.

Koiransuolinkainen on verraten harvinainen Suomessa muihin [[Eurooppa|Euroopan]] maihin nähden. Suomen pitkä talvi ja jäinen maa rajoittaa suolinkaisen leviämistä. Muualla Euroopassa sulana pysyvät maat ovat otollisia paikkoja suolinkaisen munille. Munat säilyvät yhtä hyvin kuin ihmisen suolinkaisen munatkin ja esimerkiksi lapsien ryömiessä saastuneessa maassa, saattaa tämän vaatteissa ja käsissä kulkeutua munia kotiin ja sitä kautta myös elintarvikkeisiin ja suuhun. Yleishygieniasta huolehtiminen ja koiran matokuuritus aika-ajoin ovat tehokkaita konsteja välttää suolinkaisten pääsy ihmisasumuksiin. Täydellisin suojautuminen on olla hankkimatta koiraa ja eritoten silloin on syytä harkita koiran hankitaahankintaa, kun perheessä on pieniä lapsia. Koirapuistoja on syytä vältellä ja kengät on hyvä jättää mielellään ulos ja pestä ennen kuin tuo niitä sisälle.