Vielä 50- vuotta sitten pidettiin mahdottomana, että alppiruusuja voitaisiin kasvattaa Suomen kaltaisessa kylmänlauhkeassa ilmastossa. [[Helsingin Yliopisto]] ja [[Arboretum Mustila|Mustilan Arboretumarboretum]] ottivat tehtäväkseen 1970-luvulla kehitellä Suomen oloihin sopivia alppiruusulajikkeita. Kestävistä ulkomaisista [[japaninalppiruusu]]ista (''Rhododendron brachycarpum-alppiruusuista'') ruvettiinalettiin Helsingin Haagassa[[Haaga]]ssa kehittelemään kotimaista kantaa. Alunperin Mustilanalppiruusuista[[mustilanalppiruusu]]ista saivat alkunsa suomalaiset nykyään suositut Marjatanalppiruusu[[marjatanalppiruusu]]-ryhmään kuuluvat alppiruusut. Ne ovat täysikasvuisena suuria ja tukevarakenteisia. Niistä osa soveltuu vain eteläisimpään Suomeen, mutta eräät lajikkeet, kuten 'Haaga', 'Mikkeli' ja 'Pekka' menestyvät loistavasti jopa Oulun seudulla, 'Mikkeli' soveltuu kokeiltavaksi jopa eteläisimpään Etelä-Lappiin. Myöhemmin markkinoille on tullut myös [[nukka-alppuruusujaalppuruusu]]ja ja matalia pienilehtisiä runsaspienikukkaisia karoliinanalppiruusuja[[karoliinanalppiruusu]]ja, jotka menestyvät hyvin tosin vain Eteläisimmässäeteläisimmässä Suomessa. Karoliinanalppiruusut kasvavat maksimissaan 60 cm korkeiksi tiiviiksi pensaiksi. Tulevaisuudessa jalostajien haasteena on kehitellä keltakukkainen alppiruusu Suomen oloihin.
