Ero sivun ”Satyricon” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
MelancholieBot (keskustelu | muokkaukset)
p Botti lisäsi: la:Satyrica
kh; w
Rivi 1:
{{Tämä artikkeli|käsittelee kirjaa, yhtyeestä katso [[Satyricon (yhtye)]].}}
 
'''Satyricon''' on [[Petronius Arbiter]]in satiirinen romaani keisariajan [[Rooma]]sta. Se on kirjoitettu vuoden [[60]] paikkeilla [[menippolainen satiiri| menippolaisen satiirin]] tapaan yhdistelemällä proosaa ja runoutta. TeosTeoksen onparhaiten tunnettusäilynyt erityisestija moraalittomuudestaantunnetuin jaosa on suomennettu nimellä '''Trimalkion pidot''' -nimisestä episodistaan.
 
==Sisältö==
Teos on koostunut alun perin noin 20kahdestakymmenestä kirjasta (noin 400  000 sanaa, vrt. esimerkiksi Sota ja rauha 650  000 sanaa), mutta niistä yksikään ei ole säilynyt kokonaan, vaan nykyisin tunnetut 141 eripituista yhtenäistä pätkää ovat teoksen 15. ja 16. kirjasta. Säilyneiden osien perusteella on kuitenkin voitu tehdä päätelmiä koko teosta koskien.
 
Romaani koostuu yksittäisistä, itsenäisinäkin kertomuksina toimivista episodeista, jotka [[kehyskertomus]] sitoo yhteen. Teoksen päähenkilö on kertojaminä Enkolpios, joka pakenee irvokasta [[Priapos|Priapos-]]jumalaa ja kokee pakonsa aikana monia, useimmiten vähemmän kunniallisia, seikkailuja. Muita juonen kannalta tärkeitä henkilöitä ovat Enkolpioksen kaunis orjapoika Giton, jonka rakkautta tavoittelevat niin miehet kuin naisetkin, nuori elostelija Askyltos ja hajamielinen runoilijavanhus Eumolpus.
 
Teoksen tapahtumat ovat ilmeisesti alkaneet Massiliasta (nyk. [[Marseille|Massiliasta]]), mutta säilyneiden osien tapahtumat sijoittuvat aluksi johonkin [[Campania]]n pikkukaupunkiin, todennäköisesti Puteoliin (nyk. [[Pozzuoli|Puteoliin]]), ja sieltä matka jatkuu meritse kreikkalaiseen [[Kroton]]in kaupunkiin.
 
Kirjan kuuluisin episodi on '''Trimalkion pidot''', joka kertoo rikkaan [[Libertus|vapautetun orjan]] järjestämistä suurellisista juhlista. Toinen toistaan mielikuvituksellisemmat ruokalajit seuraavat värikkäitä ohjelmanumeroja ja erilaisia kommelluksia. Episodi on kirjoitettu käyttäen ajan puhekieltä ja se pilkkaa ajan äkkirikkaiden taipumusta liioitteluun.
 
Toisin kuin muut roomalaiset satiirit, Petroniuksen ''Satyricon'' ei moralisoi, vaikka veijarijuonen lomassa käydäänkin keskusteluja muun muassa koulukasvatuksesta, puhetaidon ja maalaustaidon rappiosta ja kirjallisuudesta. Teoksessa parodioidaan useita roomalaisia kirjailijoita muun muassa [[Seneca]]a, [[Ovidius]]ta, [[Lucanus]]ta ja [[Vergilius]]ta ja joskus teosta on pidetty hellenistisen romaanin tai jopa [[Odysseia]]n parodiana. Yleensä ollaan kuitenkin sitä mieltä, että se on itsenäinen teos, jolla ei ole ainakaan välittömiä esikuvia.