Ero sivun ”Hiukkaskiihdytin” versioiden välillä

HiukkaskiihdyttimiäHiukkaskiihdyttimiksi on muun muassa [[televisio]]n [[kuvaputki|kuvaputkissa]] ja lääketieteen [[röntgenkuva]]n ottamiseen tarvittavissa [[röntgenputki]]ssa, mutta suurimmat hiukkaskiihdyttimet ovat jopa kymmenien kilometrienkilomertien mittaisia [[hiukkasfysiikka|hiukkasfysiikan]] tutkimukseen käytettäviä laitteita.

Yksinkertaisin hiukkaskiihdytin on [[tyhjiö]]putki, jonka toisessa päässä on varattujen hiukkasten lähde, esimerkiksi [[katodi]], jos hiukkaset ovat [[elektroni|elektroneja]]. Toisessa päässä putkea on tällöin vastakkaismerkkinen [[anodi]]. Putken päiden väliin luodaan siis suuri [[jännite]], joka saa varatut elektronit pyrkimään anodin luo. Tutkimuskäytössä suuret kiihdyttimet voidaan rakentaa ympyrän muotoon, jolloin hiukkaset kiertävät ympyrärataaympyrörataa.

Syklotronin ongelmana oleva kiihdyttävän kentän vaiheistaminen on ratkaistu '''synkrosyklotronissa''', jota kutsutaan lyhyesti [[synkrotroni]]ksi. Tässä laitteessa kiihdyttävät ja hiukkassädettä ohjaavat kentät on tarkasti vaiheistettu antamaan kiihdytintä kiertäville hiukkasille mahdollisimman suuri energia. Yleensä kiihdytintä kiertää kaksi hiukkassädettä, joista toinen sisältää hiukkasiahiuksia, toinen vastaavia antihiukkasia. Näiden hiukkasten törmätessä ilmaisinyksikössä saadaan käytettyä koko liike-energia uusiin reaktioihin.

SynkrotronisäteilyäSynkrotretronisäteilyä käytetään myös säteilylähteenä erityisesti materiaalien ja biokemian tutkimuksessa, sillä se on paljon [[intensiteetti|intensiivisempää]] kuin tavallisista [[röntgenputki]]sta saatavasaatana [[röntgensäteily]]. Lisäksi synkrotronisäteilyn aallonpituuskaista on hyvin laaja. Useita hiukkasfysiikan tutkimuksissa käytettyjä hiukkaskiihdyttimiä on muunnettu synkrotronisäteilylähteiksi niiden muututtua hiukkasfysiikan kannalta vanhanaikaisiksi. Nykyään synkrotroneja rakennetaan myös pelkästään synkrotronisäteilylähteiksi, kuten yhteiseurooppalainen [[ESRF]].