Ero sivun ”Itävallan perimyssota” versioiden välillä

Kaarle VI oli jo kauan valmistautunut siihen mahdollisuuteen, ettei hänellä syntyisi miespuolista perillistä, ja vuoden [[1713]] [[Pragmaattinen sanktio|pragmaattisella sanktiolla]] määräsi että nainen voisi olla perijä jos kaikki miespuoliset sukuhaarat päättyisivät. Kaarle sai kaikki Euroopan suurvallat myöntymään sopimukseen, mutta hänen kuoltuaan sopimusta hyväksymätön [[Preussi]]n [[Fredrik II Suuri|Fredrik II]] hyökkäsi [[Sleesia]]an joulukuussa [[1740]]. Naista pidettiin heikkona hallitsijana ja muillakin ruhtinailla, kuten [[Baijeri]]n [[Kaarle VII (keisari)|Kaarle Albert]]illa oli vaatimuksensa kruunuun. Itävallan perimyssota nielaisi mukaansa 1739 alkaneen Britannian ja Espanjan välisen [[Sota Jenkinsin korvasta|sodan Jenkinsin korvasta]], jonka seurauksena näiden valtioiden siirtomaissa käyty konflikti rauhoittui siirtomaavaltojen keskittyessä käymään sotaa Euroopassa. Vuonna 1741 lähes kaikki Euroopan maat olivat mukana sodassa. [[Ranska]]n ja Itävallan välienselvittelyn näyttämönä olivat, kuten tavallista [[Alankomaat]] ja [[Italia]]. Ranskan ja Preussiin kanssa olivat liitossa [[Espanja]] ja Baijeri. Itävaltaa taas tukivat [[Iso-Britannia]] ja Alankomaat, Ranskan perinteiset viholliset ja ajoittain [[Sardinia]] ja [[Saksi]].

 

 

[[Luokka:Itävallan historia]]