Ero sivun ”Temperamaalaus” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Botti lisäsi: ka:ტემპერა |
lisäystä ja järjestelyä |
||
Rivi 1:
[[Kuva:Antonio Pollaiuolo 002.jpg|thumb|220px|[[Antonio Pollaiuolo]]n temperamaalaus puulle vuodelta [[1475]]]]
'''Temperamaalaus''' on maalaus, jossa värien sideaineena on munankeltuainen tai [[kaseiini]]. Sana ''tempera'' tulee latinan sanasta temperare, joka tarkoittaa sekoittamista. Tempera on alunperin tarkoittanut kaikkia sideaineita, sittemmin nimenomaan munatemperaa.<ref name="Akke Kumlien">Akke Kumlien: Taidemaalauksen käsikirja, s. 143. WSOY, 1962. Suomentanut Onni Oja</ref>
Temperaa on kahta päälaatua: kananmunaan perustuva ja [[kaseiini]]in eli [[maito|maidon]] juustoaineeseen perustuva tempera. Kaseiinitempera on näistä kahdesta tarttuvampi ja lujempi sidosaine, mutta sen käyttäminen tapahtuu vesihauteessa lämmitettynä. Jäähdyttyään kaseiinitempera kovettuu ja sen sanotaan tarttuvan niin lujasti, että sillä voidaan irrottaa vanhempia maalikerroksia esimerkiksi rappauksesta. ▼
Temperavärit kehitettiin luultavasti antiikin aikana, ja keskiajalla niistä tuli yleisemmin käytettyjä värejä. Renesanssimaalauksista esimerkiksi [[Sandro Botticelli]]n ''Venus ja Mars'' [[National Gallery]]ssä oon maalattu lukuisilla päällekkäisillä temperakerroksilla. <ref name="Taiteen Pikkujättiläinen">Taiteen pikkujättiläinen, s. 742-743. WSOY, 1995. ISBN 951-0-16447-X</ref>
Tempera soveltuu erityisesti kovalle pohjalle kuten puulle maalaamiseen. Temperaan ja etenkin rasvaiseen temperaan pohjautuneet [[öljyväri]]t syrjäyttivät temperan 1500-luvulla. Temperalla maalaaminen tuli kuitenkin uudestaan muotiin 1800-luvun lopulla. Myös 1990-luvulla ja 2000-luvulla munatempera on kokenut aika ajoin pieniä renessansseja. <ref name="Taiteen Pikkujättiläinen">Taiteen pikkujättiläinen, s. 742-743. WSOY, 1995. ISBN 951-0-16447-X</ref>
▲Temperaa on kahta päälaatua: kananmunaan perustuva ja [[kaseiini]]in eli [[maito|maidon]] juustoaineeseen perustuva tempera. Kaseiinitempera on näistä kahdesta tarttuvampi ja lujempi sidosaine, mutta sen käyttäminen tapahtuu vesihauteessa lämmitettynä. Jäähdyttyään kaseiinitempera kovettuu ja sen sanotaan tarttuvan niin lujasti, että sillä voidaan irrottaa vanhempia maalikerroksia esimerkiksi rappauksesta.<ref>Kevät toi maalarin, perinteinen ulkomaalaus, Panu Kaila, Jyväskylä 2000</ref> <ref> Puurakennusten ulkomaalaus, Kalevi Järvinen, Hämeenlinna 2000</ref> <ref>Restaurointikortisto; Keittomaali, Museovirasto, 1993</ref> <ref>Restaurointikortisto; Öljymaali, Museovirasto, 1993</ref> <ref>Talo kautta aikojen Julkisivujen historia; Panu Kaila (Pietarila, Tomminen), Helsinki 1987</ref> <ref>Talotohtori, Panu Kaila, Porvoo 2000</ref>
Temperaväri kuivuu nopeasti. Ilman [[vernissa]]a värit ovat hennon [[pastellisävy]]isiä, mutta vernissa antaa väreille kiiltoa ja syvyyttä. ▼
Lisäksi tempera voi olla laihaa tai rasvaista. Laihassa temperassa on sideaineen ohella vain liima-ainetta (esimerkiksi munaa), rasvaisessa on mukana kuivuvaa öljyä. Rasvainen emulsio on liuos, johon tarvitaan vettä, öljyä ja liima-ainetta emulgaattoriksi. Emulsio voi sisältää myös öljyä, hartsiliuosta tai vahaa. Joskus siihen lisätään ranskalaista tärpättiä säilyvyyden vuoksi, tai hunajaa värin koostumuksen parantamiseksi. <ref name="Akke Kumlien">Akke Kumlien: Taidemaalauksen käsikirja, s. 143. WSOY, 1962. Suomentanut Onni Oja</ref>
Temperavärejä käytetään tyypillisesti läpikuultavina kerroksina. Silloin voidaan ensin luoda [[Kompositio (kuvataide)|sommittelu]] ja [[piirustus]], seuraavaksi valot ja varjot ja vasta lopuksi lisätä kerros jossa on paikalliset värisävyt. ▼
Kananmunan [[albumiini]] emulgoi öljynmuuttaa öljyn samaan tapaan kuin [[majoneesi]]a tehtäessä.
Kuivuttuaan tempera-sidosaine muuttuu veteen tai öljyyn liukenemattomaksi.
▲Temperaväri kuivuu nopeasti. Ilman [[vernissa]]a värit ovat hennon [[pastellisävy]]isiä, mutta vernissa antaa väreille kiiltoa ja syvyyttä.
▲Temperavärejä käytetään tyypillisesti läpikuultavina kerroksina. Silloin voidaan ensin luoda [[Kompositio (kuvataide)|sommittelu]] ja [[piirustus]], seuraavaksi valot ja varjot ja vasta lopuksi lisätä kerros jossa on paikalliset värisävyt.
Temperamaalit soveltuvat taidemaalauksen lisäksi laajasti rakennuksien ja huonekalujen pinnoiksi. <ref>Kevät toi maalarin, perinteinen ulkomaalaus, Panu Kaila, Jyväskylä 2000</ref> <ref> Puurakennusten ulkomaalaus, Kalevi Järvinen, Hämeenlinna 2000</ref> <ref>Restaurointikortisto; Keittomaali, Museovirasto, 1993</ref> <ref>Restaurointikortisto; Öljymaali, Museovirasto, 1993</ref> <ref>Talo kautta aikojen Julkisivujen historia; Panu Kaila (Pietarila, Tomminen), Helsinki 1987</ref> <ref>Talotohtori, Panu Kaila, Porvoo 2000</ref>
| |||