Ero sivun ”Korvensuu” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
lähteitä mallineisiin; (liki) viitteetön
Elo (keskustelu | muokkaukset)
p kh
Rivi 18:
Auton moottorina on ilmajäähdytteinen kaksisylinterinen nelitahtinen rivimoottori, jossa ei ollut erillistä sylinterikantta, vaan sylinteri ja kansi oli valettu yhtenäisenä osana. Kampikammio valmistettiin Korvensuun tehtaassa uudella tekniikalla kevytmetallivaluna, jonka kiertävä ammattimies, kulkurivaluri Karvonen, kävi onnistuneesti tekemässä. Ainoa kohta, jossa auton merkki 'Korvensuu' on näkyvissä, tehtiin valun yhteydessä kampikammion sivuluukkuun.
 
Moottorin venttiilit on sijoitettu laajentumaan, joka on tehty sylinterien palotilasta sivulle päin. Sivulaajentuma jakaantuu kolmeen osaan siten, että sen keskiosa on yhteydessä palotilaan, keskiosan alapuolella on pakokanava ja yläpuolella on imukanava. PakoventiilitPakoventtiilit ja imuventiilitimuventtiilit on sijoitettu lautaset vastakkain ja venttiilien varret samalla suoralla siten, että imuventtilienimuventtiilien varret ovat ylöspäin ja pakoventtiilien varret ovat alaspäin. PakoventiilejäPakoventtiilejä liikuttaa nokka-akseli, mutta imuventtiilit aukeavat pelkän sylinterissä imutahdin aikana syntyvän imun voimasta. Samanlaista ratkaisua saksalaiset olivat kokeilleet aiemmin joissakin moottoreissa huonoin tuloksin ja olivat siksi luopuneet sen kehittelystä. Korvensuu-autossa ratkaisu toimii hyvin.
 
Roiskevoitelun tehostamiseksi moottoriin on lisätty myöhemmin käsikäyttöinen öljypumppu.
 
Imukanavan yläosaan on asennettu niin sanotulla ryypytyshanalla varustettu tulppa. Ryypytyshanasta voitiin moottorin käynnistyksen yhteydessä antaa parempilaatuista polttonestettä silloin, kun varsinaisena polttoaineena käytettiin petrooliapetrolia. Ryypytystä ei kuitenkaan tarvittu, kun polttoaineena käytettiin pula-aikana Korvensuun tehtaassa kehitettyä petrolin ja eetterin sekoitusta.
 
Moottori käynnistetään veivillä käsin kiertämällä. Työnjohtaja Varjon päätöksestä moottori asennettiin autoon siten, että vauhtipyörä jäi moottorin takapuolelle. Tästä syystä moottorin kiertosuunta on tavanomaisesta poikkeava ja veiviä pitää kiertää vastapäivään. Noin 10 hevosvoiman tehon antavalla moottorilla auto saavuttaa noin 30–40 km tuntinopeuden.