Ero sivun ”Single” versioiden välillä

[[Disko (musiikinlaji)|Diskomusiikin]] aikaan [[1970-luku|1970-luvulla]] levymarkkinoille tuli ensimmäistä kertaa 12 tuuman levylle prässättyjä LP-levyn kokosia singlejä. "Keksintö" syntyi vahingossa, kun Media Sound -yrityksen levyä masteroivalla Jose Roriguezilla ei juuri sillä hetkellä ollut pienempiä aihioita, mutta DJ Tom Moultonilla oli tarve saada Al Downingin kappale "I'll be Holding On" masteroitua asetaattilevylle. Pienimmät aseteetti-aihiot olivat 10 tuumaa, ja kappale kaiverrettiin sellaiselle. Moultonin mielestä levy näytti naurettavalta, kenties jopa vialliselta, koska suurin alue levystä oli pelkkää pintaa, vain levyn ulkoreunassa oli ääniraitoja. Moulton pyysi uutta kaiverrusta jossa olisi suurempi raitaväli. Samalla Rodriguez nosti äänenvoimakkuutta 6 dB. Tuloksena oli parempi äänenlaatu. Seuraavaksi pari kokeili 12 tuuman aihiota, ja tulos oli vielä parempi. "Vahingosta" tuli standardi.<ref>[http://www.djsportal.com/en/pioneer/index.php?id=12]</ref> 12 tuuman singlejen suosio kasvoi nopeasti, koska levylle mahtui huomattavasti pitempiä kappaleita. Nykyäänkin, digitaalisen musiikin aikakaudella, isot vinyylisinglelevyt ovat tärkeä julkaisuformaatti monessa [[genre]]ssä, eritoten [[elektroninen musiikki|elektronisessa musiikissa]]. Osasyy vinyylien säilymiseen on sillä, että monet [[DJ|DJ:t]] haluavat yhä käyttää niitä. Seitsemän tuuman singlejä painetaan myös, ja niillä on yhä suosiota [[rock]]musiikin puolella.

 

 

CD-levyjen yleistyttyä [[1980-luku|1980-luvulla]] CD-singlet olivat halkaisijaltaan pienempiä kuin CD-albumit (normaalikokoiset CD-levyt). Nykyiset CD-singlet ovat samankokoisia kuin CD-albumit (halkaisija 12 cm). Singlet erottaa albumeista usein kotelon perusteella, jonka paksuus on yleensä vain puolet normaalin CD-albumin muovikotelon paksuudesta. Toisinaan single voi olla pakattuna pelkkään pahvikoteloon.

 

 

== Katso myös ==