Ero sivun ”Kaikuluotaus” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
viite + typo (jälkimmäinen siis poistettu, ei lisätty) |
pEi muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 1:
[[Kuva:Fishfinder.jpg|thumb|250px|Kaikuluotaimen näyttö]]
'''Kaikuluotaus''' on tekniikka, joka hyödyntää [[ääni|äänen]] etenemistä ja [[heijastuminen|heijastumista]] esineiden ja asioiden paikallistamiseen, useimmiten veden alla. Kaikuluotausta käytetään merenpohjan kartoittamiseen, hylkyjen paikantamiseen, vihollisen laivojen ja
Kaikuluotain eli ''sonar'' (lyhennys sanoista "sound navigation and ranging") lähettää pulssimuotoisen äänisignaalin, "pingin" ja kuuntelee heijastunutta äänisignaalia vedenalaisella mikrofonilla eli
Ensimmäisen kaikuluotaimen keksi vuonna 1906 Lewis Nixon.<ref>http://teacher.scholastic.com/activities/explorations/bats/libraryarticle.asp?ItemID=234&SubjectID=141&categoryID=3</ref> Sitä käytettiin [[jäävuori]]en paikallistamiseen. Tarkempia kaikuluotainta alettiin nopeasti kehittää vuonna [[1912]] [[RMS Titanic|Titanic]]in tuhon jälkeen, jolloin brittiläinen [[Lewis Richardson]] ja saksalainen [[Alexander Behm]] saivat kumpikin patentin parantamilleen kaikuluotaimille.
Eläinkunnassa muun muassa [[lepakot]] ja [[delfiinit]] käyttävät kaikuluotauksen tapaista menetelmää saalistaessaan pimeässä.
== Katso myös ==
| |||