'''Kaarle Sanfrid Laurila''' ({{Syntymä- ja kuolinaika|1|6|1876|[[Kalajoki]]|15|9|1947|[[Helsinki]]}}) oli [[Suomi|suomalainen]] [[estetiikka|estetiikan]] tutkija ja [[Helsingin yliopisto]]n taidefilosofian[[taidefilosofia]]n professori.
Laurilan vanhemmat olivat maanviljelijä ''Heikki Laurila'' ja emäntä ''Anna Kreeta Untinen''. Hän pääsi ylioppilaaksi [[Oulu]]nOulun Lyseon lukio|Oulun suomalaisesta lyseosta]] [[1895]] ja valmistui filosofian kandidaatiksi [[1897]], lisensiaatiksi [[1903]] ja tohtoriksi [[1907]].
Laurilan toimi [[saksan kieli|saksan]] ja [[ranskan kieli|ranskan kielen]] opettajana tai lehtorina [[SortavalaSortavalan lyseo]]n lyseossassa [[1900]]-–[[1901]] ja [[1902]]-–[[1904]], [[JoensuuJoensuun lyseo]]n lyseossassa [[1901]]-–[[1902]], [[TurkuTurun Lyseo|Turun]] suomalaisessa reaalilyseossa]] [[1904]]-–[[1908]] ja [[Ressun lukio|Helsingin suomalaisessa lyseossa]] [[1908]]-–[[1929]]. Laurila oli saksan kielen ja kirjallisuuden opettajana Helsingin suomalaisessa jatko-opistossa [[1910]]-–[[1914]] ja [[1916]]-–[[1917]]. Helsingin yliopistossa hän toimi taidefilosofian dosenttina [[1910]]-–[[1929]] ja taidefilosofian henkilökohtaisena ylimääräisenä professorina [[1929]]-–[[1945]]. Hän oli myös [[Etelä-Pohjalainen Osakunta|Eteläpohjalaisen osakunnan]] inspehtori [[1932]]-–[[1935]].
Laurila oli [[Kansanvalistusseura]]n toimikunnan jäsen [[1914]]-–[[1947]] ja esimies [[1938]]-–[[1947]]. Hän toimi myös [[Suomen Kansallisteatteri]]n johtokunnan jäsenenä [[1913]]-–[[1917]], [[Suomen suojeluliitto|Suomen suojeluliiton]] pääasiamiehenä [[1923]]-–[[1928]] ja [[Alfred KordelinKordelinin säätiö]]in säätiönn hallituksen jäsenenä ja varapuheenjohtajana [[1937]]-–[[1945]].
Laurila oli naimisissa vuodesta [[1910]] lähtien oopperalaulajatar ''[[Tellervo Killinen|Tellervo Killisen'']] ([[1887]]-[[1960]]) kanssa.
