Ero sivun ”Hotelli Kämp” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Epiq (keskustelu | muokkaukset)
läht.
Epiq (keskustelu | muokkaukset)
pEi muokkausyhteenvetoa
Rivi 8:
Kämpin suunnitteli [[Theodor Höijer]] ja se edustaa uusrenessanssia. Hotellin pohjakerroksessa oli eteishalli, komea pääportaikko ja kaksi liiketilaa. Parhaat hotellihuoneet olivat Esplanadin puolella toisessa kerroksessa, Kluuvikadun puolella vuorostaan suuri ravintolasali ja kuuluisa kahden kerroksen korkuinen peilisali. Hotellilla oli alun perin ranskalaishenkinen vesikatto, mutta rakennusta korotettiin kerroksella vuonna 1914 [[Lars Sonck]]in suunnitelmien mukaan ja katto hävisi. Hotellin paalutustyöt olivat huonon maaperän vuoksi vaikeat, joten sen valmistuminen viivästyi. Avajaisia vietettiin lokakuussa 1887: hotelli oli ennennäkemättömän ylellinen ja kaupungin lehdet ylistivät peilisalia, jota valaisi 25 sähkö- ja 24 kaasuvalaisinta. Sisustusta kutsuttiin "mannermaiseksi" ja "kosmopoliittiseksi" ja hotellille oli oma hevoskuljetus satamasta ja rautatieasemalta. Tarjoilijat käyttivät hännystakkien sijaan lyhyitä takkeja ja valkoisia esiliinoja kuten Euroopassa. Huoneita oli alun perin 75 kappaletta. Hotellin kellariin avattiin pian suosittu, Königin pitämä Biertunnel-oluttupa ja kesällä 1891 katukahvila.<ref name="pu"/><ref name="ark"/><ref name="hs"/>
 
Vuosisadan alussa Kämpissä viihtyivät muun muassa [[Akseli Gallen-Kallela]], [[Robert Kajanus]], [[Eino Leino]], [[Juhani Aho]], [[Armas Järnefelt]] ja [[Jean Sibelius]]. Kulttuuriväen tapaamisten kerrotaan venyneen vuorokausien pituisiksi: esimerkiksi Järnefeltin sanotaan lähteneen Kämpistä johtamaan konserttia [[Viipuri]]in ja palanneen muutaman päivän kuluttua jatkamaan samaa istuntoa. Kajanuksen väitetään kysyneen Järnefeltiltä "Puhelimessako kävit?", kun tämä astui huoneeseen. Taiteilijat ovat antaneet aiheen myös lukuisille muillekin anekdooteille. Jean Sibeliuksen säveltämä Musette-teema näytelmästä ''[[KunigasKuningas Kristian II]]'' tunnetaan myös nimellä "Minä menen Kämpiin takaisin". Kerrotaan, että se syntyi aamuyöstä, kun Sibeliuksen vaimo [[Aino Sibelius]] esti miehensä pääsyn kotiinsa Kämpissä vietetyn illan jälkeen, eikä Sibeliukselle jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin lähteä takaisin hotellille. Myös Akseli Gallen-Kallelan teos ''[[Symposion (Akseli Gallen-Kallela)|Symposion]]'' on saanut inspiraationsa Kämpin illanvietoista.<ref name="pu"/><ref name="hs"/>
 
Vuonna 1918 hotelli siirtyi [[Kansallis-Osake-Pankki|Kansallis-Osake-Pankin]] omistukseen ja sitä uudistettiin. [[Talvisota|Talvisodan]] aikana siellä asui ulkomaisia sotakirjeenvaihtajia ja hotellin baari toimi pommisuojana. Hotelli nuhjaantui hiljalleen ja sen havaittiin vajoavan Kluuvin pehmeään maaperään. Kansallis-Osake-Pankki ilmoitti vuonna 1961 haluavansa rakentaa paikalle korkean ja modernin hotelli- ja liiketalon. Helsingin maistraatti myönsi pankille rakennusluvan, mutta se edellytti hotellitoiminnan jatkamista, ja hotellin seinät ja osa sisätiloista tuli rakentaa uudelleen. Hotellin purkua vastustamaan syntyi kansanliike ja purkaminen synnytti tavattoman kohun. Jäähyväisjuhlia hotellissa vietettiin maaliskuun lopussa vuonna 1965 ja purkaminen alkoi saman vuoden syksyllä. Uuden liikerakennuksen suunnittelivat [[Antero Pernaja]] ja [[Nils-Henrik Sandell]] ja se valmistui vuonna 1969. Hotellitoiminnan jatkajaksi ei kuitenkaan löytynyt ketään ja pankki sijoitti rakennukseen omia tilojaan.<ref name="ark"/><ref name="hs"/>