Ero sivun ”Taivutus (valmistustekniikka)” versioiden välillä

'''Taivutus''' on [[muovaus|muovaava]] valmistusmenetelmä, jossa kappaleeseen tehdään taivuttamalla pysyviä muodonmuutoksia ja taivutettavan kappaleen poikkileikkaus säilyy vähäisiä muodonmuutoksia lukuunottamattalukuun ottamatta. Kaikkia aineita, joihin saadaan tehtyä plastisia muodonmuutoksia, voidaan taivuttaa. Esimerkkejä ovat muovit ja metallit. Taivutettavia muotoja voivat olla esim. putket, profiilit, levyt ja tangot.

Taivutuksessa aine painuu kasaan eli [[tyssäytyminen|tyssäytyy]] taitoksen sisäpuolelta ja venyy taitoksen ulkopuolelta. Tyssäytyvien ja venyvien alueiden välissä on neutraalitaso, jossa ei tapahdu tyssäytymistä tai venymistä. Jos aine tyssäytyy tai venyy liikaa, taivutettava kappale heikkenee tai murtuu.

*[[Särmäys|Särmäyksessä]] taivutetaan yleensä [[ohutlevy]]ä. Taivutus tehdään ylä- ja alatyökalun avulla siten, että ylätyökalua yleensä liikutetaan ylösalaisin ja alatyökalu eli vastin pysyy paikallaan. Särmäystä varten on kehitetty erityinen kone, särmäyspuristin, josta käytetään yleensä nimitystä kanttikone tai särmäri. Sillä tehdään yleensä suoria taivutuksia. Työkaluja vaihtamalla voidaan särmärillä valmistaa hyvinkin monimutkaisia muotoja mm. kaaria. Pitkien suorien särmien eli, kanttien aikaansaamiseksi särmärissä on koneen joustot kompensoiva järjestelmä. Särmäriin on kytketty ohjelmisto, jolla voidaan ennalta ohjelmoida ja [[Simulointi|simuloida]] särmäyksen kulku. Tällainen ohjelma on mm. Wimcam. Sarjatuotannossa särmäri usein robotisoidaan. Särmättyjä ohutlevytuotteita ovat muun muassa erilaiset kaapit, kotelot, peitelevyt ja rakennusten peltiosat. Särmärin työkalut eli terät valitaan työstettävän kappeleen mukaan.