|
[[Kuva:Illu adrenal gland.jpg|thumb|right|230px|Lisämunuaiset (kuvassa keltaiset) ovat munuaisten yläpuolella sijaitsevat 4-5 gramman painoiset umpirauhaset.]]
'''Lisämunuaiset''' ({{k-la|glandula suprarenalis}}) ovat [[munuainen|munuaisten]] yläpuolella sijaitsevia [[umpirauhanen|umpirauhasia]]. <ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.terveysportti.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=ltt01948&p_haku=lis%E4munuainen| Nimeke = Terveyskirjasto - lisämunuainen| Tekijä = |Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = | Kieli = }}</ref> Lisämunuaisten tunnetuin erite on [[adrenaliini]], joka on nimetty erittäjänsä mukaan (ad=lisä, renes=munuaiset). Lisämunuaiset sijaitsevat paksun rasvakerroksen sisällä kummankin munuaisen päällä. Pienestä koostaan huolimatta lisämunuaiset ovat aktiivisia sisäeritteisiä rauhasia eli [[umpirauhanen|umpirauhasia]], ja niistä voidaan eritellä kaksi erilaista toiminnallista yksikköä: lisämunuaiskuori ja -ydin. Lisämunuaiset eivät nimestään huolimatta munuaisten tapaan osallistu [[virtsa]]ntuotantoon.
==Lisämunuaisydin==
[[Lisämunuaisydin]] on eräänlainen [[sympaattinen hermosto|sympaattisen hermoston]] [[ganglio]]. Siihen tulee paljon sympaattisen hermoston hermosyitä, jotka pääasiassa säätelevät sen eritystä. Ydin erittää adrenaliinia[[adrenaliini]]a sekä noradrenaliinia[[noradrenaliini]]a, jotka vaikuttavat[[sympatikotonus|sympatikotonuksen]] ilmiasuun. Sympatikotonus käynnistyy ns. 'fight or flight' tilanteissa, jolloin ihminen palaa esihistoriallsiin aikoihin, jolloin oletettavasti ihmisellä oli keskushermostoputki, jonka dominoivin osa oli [[sympaattinen hermorunko]]. [[Adrenaliini]]n ja [[noradrenaliini]]n vaikutuksesta mm. [[sydän|sydämen ]] [[syke|lyöntitiheys ]] kasvaa, valtimoiden[[valtimo]]iden ja [[jänteys|lihasten tonus ]] kasvaa, [[maksa]] vapauttaa [[glykogeeni]]sta [[glukoosi]]a verenkiertoon[[verenkierto]]on ja [[hengitystie]]t avartuvat niiden [[sileä lihaskudos|sileiden lihassyiden ]] veltostuessa. Ihminen siis valmistautuu sisäisesti joko taistelemaan tai juoksemaan pakoon. ▼
[[Lisämunuaisydin]] on eräänlainen [[sympaattinen hermosto|sympaattisen hermoston]] [[ganglio]].
▲Siihen tulee paljon sympaattisen hermoston hermosyitä, jotka pääasiassa säätelevät sen eritystä. Ydin erittää adrenaliinia sekä noradrenaliinia, jotka vaikuttavat[[sympatikotonus|sympatikotonuksen]] ilmiasuun. Sympatikotonus käynnistyy ns. 'fight or flight' tilanteissa, jolloin ihminen palaa esihistoriallsiin aikoihin, jolloin oletettavasti ihmisellä oli keskushermostoputki, jonka dominoivin osa oli [[sympaattinen hermorunko]]. [[Adrenaliini]]n ja [[noradrenaliini]]n vaikutuksesta mm. sydämen lyöntitiheys kasvaa, valtimoiden ja lihasten tonus kasvaa, [[maksa]] vapauttaa [[glykogeeni]]sta [[glukoosi]]a verenkiertoon ja [[hengitystie]]t avartuvat niiden sileiden lihassyiden veltostuessa. Ihminen siis valmistautuu sisäisesti joko taistelemaan tai juoksemaan pakoon.
==Lisämunuaisen kuorikerros==
Lisämunuaisen kuorikerros ({{k-la|adrenal cortex}}) jaetaan kolmeen osaan; zona glomerulosa, zona fasciculata ja zona reticularis. [[Lisämunuaiskuori]] valmistaa [[steroidi]]hormoneja [[kolesteroli]]sta, joita sanotaan kortikoideiksi. Kortikoidien vaikukset kuvataan pääasiassa kolmella tyypillä: [[glukokortikoidi]]t vaikuttavat [[glukoosi]]n [[metabolia|aineenvaihduntaan]], [[mineralokortikoidi]]t mineraaliaineenvaihduntaan ja [[gonadokortikoidi]]t vaikuttavat [[sukupuolihormoni]]en tavoin. Mineralokortikoideihin kuuluu muun muassa [[aldosteroni]], joka lisää [[Natrium-kaliumpumppu|Na-K-pumpun]] toimintaa [[munuaistiehyt|munuaisten tubuluksissa]]. Tällöin [[natriumioni|natriumioneja]] siirtyy tubuluksia ympäröiviin hiussuoniin[[hiussuoni]]in [vesi|veden]] seuratessa passiivisesti perässä ja [[kaliumioni|kaliumioneja]] puolestaan siirtyy alkuvirtsaan. Kuoren eritystä säätelee [[hypotalamus]] aivolisäkkkeenhypofyysin eli hypofyysin[[aivolisäke|aivolisäkkeen]] kautta. Hypotalamus erittää [[Kortikotropiinia vapauttava hormoni|kortikoliberiiniä]], joka siirtyy [[adenohypofyysi|hypofyysin etulohkoon]] erityisen verenkiertojärjestelmän kautta. Liberiini stimuloi hypofyysissä [[kortikotropiini]]n (ACTH) eritystä, joka taas lisää edelleen lisämunuaiskuoren toimintaa. Kortikoidit hidastavat kortikoliberiinin eritystä, joten kortikidit osaksi säätelevät omaa eritystään. Hypotalamus-aivolisäke-lisämunuais -akseli eli HPA-akseli ('''H'''ypothalamus-'''P'''ituitary-'''A'''drenal cortex -axis) on tärkeä osa [[neuroendokriininen|neuroendokriinistä]] järjestelmää, joka kontrolloi stressireaktioita. Järjestelmä toimii siten, että hypotalamus vapauttaa CRH:ta, joka vapauttaa aivolisäkkeestä ACTH:ta, joka stimuloi glukokortikoidituotantoa lisämunuaisen kuorikerroksessa. Nämä glukokortikoidit puolestaan hillitsevät CRH:n vapauttamista. Ihmisen tärkein glukokortikoidi on [[kortisoli]]. Stressin ja kortisolin lisäksi CRH:n vapauttamista säätelee uni-valve -rytmi. Myös aivojen monoamiini[[välittäjäaine]]et, kuten [[serotoniini]], [[noradrenaliini]] ja [[dopamiini]] osallistuvat säätelyyn.
Useilla [[masennus]]ta sairastavilla henkilöillä HPA-akseli toimii yliaktiivisesti. Tällöin uni-valve -rytmi on usein häiriintynyt ja elimistössä on krooninen stressi. Nämä syövät voimavaroja, ja helposti joudutaan noidankehään, jossa stressi pahenee entisestään. [[mielialalääke|Mielialalääkkeet]] saattavat tasapainottaa HPA-akselin toimintaa välittäjäaineiden määrää lisäämällä, jolloin noidankehä helpottaa ja elimistö alkaa toipua. Mielialalääkkeillä on monia muitakin vaikutuksia kuin HPA-akseliin liittyvät. Psykoterapian[[Psykoterapia]]n merkitys masennukseen liittyy osin siihen, että opitaan hallitsemaan stressireaktioita ja rentoutumaan, jolloin HPA-akselin toiminta tasapainottuu. [[Otsalohko]]ista, joihin tavoitteellisen toiminnan koordinointi on keskittynyt, on hermoratoja hypotalamukseen. Näin ollen tietoisilla ponnistuksilla voimme vaikuttaa HPA-akselin toimintaan.
==Lähteet==
| 