Ero sivun ”Kineettinen taide” versioiden välillä

'''Kineettinen taide''' perustuu liikkeeseen tai liikkeen illuusioon näkökentässä. [[Op-taide]] perustuu etenkin illuusioon, kun mobilet ja liikkuvia osia sisältävät veistokset ja rakennelmat luottavat konkreettiseen liikkeeseen.

Kineettisellä taiteella on 1950-1960 -luvulta lähtien tarkoitettu todellisesti liikkuvia osia sisältävien teosten ohella maalauksia, jotka luovat värähteleviä optisia liikeilluusioita. Geometriset kuviot ja moiré-tyyppinen efekti on tällaiselle op-taiteelle tyypillistä. Tavallisimmin se saadaan aikaan käyttämällä mustan ja valkoisen kontrastia tai vastavärejä ja tarkoin rajattuja koneellisen omaisesti toistuvia pintoja. Samankeskiset ympyrät, neliöt tai viivat toimivat tässä hyvin. Esimerkiksi [[Bridget Riley]] on käyttänyt aaltoilevia kontrastisen värisiä viivoja. Maalaukset voivat myös luoda vaikutelmaa esiin työntyvästä tai sisäänpäin kupertuvasta muodosta.

[[Victor Vasarely]] alkoi kutsua tällaisia maalauksia kineettisiksikinetismiksi (cinétisme). Myöhemmin on niitä on kutsutukutsuttu myös nimellä [[op-taiteeksitaide]].<ref name="Taiteen Pikkujättiläinen">Taiteen pikkujättiläinen, s. 319-320. WSOY, 1995. ISBN 951-0-16447-X</ref>

Kineettistä taidetta ovat muun muassa [[mobile]]t, eli rakennelmat jotka liikkuvat yksinomaan satunnaisesti esimerkiksi ilmavirran vaikutuksesta. Kineettinen mobile sai alkunsa Venäjän konstruktivismissa[[konstruktivismi]]ssa, mutta [[Alexander Calder]] kuitenkin varsinaisesti keksi ja teki tunnetuksi mobilet 1930-luvun alkupuolella.