Ero sivun ”Inkerin lippu” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 26:
[[Lokakuun vallankumous|Lokakuun vallankumouksen]] jälkeen [[bolševikit|bolševikkien]] mielivalta kasvoi [[Pietari (kaupunki)|Pietaria]] ympäröivällä maaseudulla sietämättömäksi samalla, kun suomalaisväestön itsemääräämispyrkimykset vahvistuivat. Keväällä [[1919]] Venäjän valkoiset valmistautuivat vastavallankumoukseen. Myös Viro osallistui punaisten vastaisiin operaatioihin. Inkeriläisistä pakolaisista oli muodostettu [[23. maaliskuuta|23.3.]]1919 vapaaehtoinen [[pataljoona]], joka osallistui hyökkäykseen [[Narva]]n rintamalla ja [[Suomenlahti|Suomenlahden]] etelärannikolla toukokuussa 1919.
 
Inkerin pataljoonalla oli lippu, jonka oli suunnitellut pataljoonassa palveleva kapteeni [[E. J. Haapakoski]]. Hän oli ottanut lipun värit Inkerin kelta-puna-sinisestä vaakunasta. Vapautetuilla alueilla suomalaisväestö omaksui lipun nopeasti omakseen. Väliaikainen hoitokunta (Inkerin "hallitus") hyväksyi lipun Inkerin lipuksi.
 
Edetessään lähemmäs Pietaria Inkerin joukko-osasto kasvoi [[rykmentti|rykmentiksi]]. Punaisten vastahyökkäys pakotti inkeriläiset kesäkuussa vetäytymään takaisin. Suomalaisiin epäluuloisesti suhtautuvat valkoiset venäläiset riisuivat rykmentin aseista [[16. kesäkuuta|16.6.]] ja se hajotettiin. Osa miehistä lähti Suomeen, osa jäi [[Viro]]on ja muodosti siellä uuden joukko-osaston Viron armeijan alaisuudessa. Sekin hajotettiin [[Tarton rauha (Viro)|rauhan]] tultua [[7. kesäkuuta|7.6.]][[1920]]. Viro sai rauhansopimuksessa kaistaleen [[Narvajoki|Narvajoen]] takaista Inkerinmaata.
 
Myös Pohjois-Inkerissä [[Karjalankannas|Karjalankannaksella]] syntyi inkeriläisiä vapaajoukkoja keväällä 1919. Kesän taisteluissa puna-armeija pakotti inkeriläiset vetäytymään aivan rajan tuntumaan, [[Lempaala]]n [[Kirjasalon tasavalta|Kirjasalon kylään]]. [[Pohjois-Inkerin väliaikainen hoitokunta]] (hallituseräänlainen väliaikaishallitus) kutsui joukkojen komentajaksi Suomen armeijan everstiluutnantti [[Georg Elfvengren|Georg eli Yrjö Elfvengrenin]]. Elfvengrenin komennossa Pohjois-Inkerin 580 miehen joukko kasvoi 1500 miestä käsittäväksi rykmentiksi. Pohjois-Inkerin lippu vihittiin Kirjasalossa 8.9.1919; tätä päivämäärää pidetään Inkerin lipun syntymäpäivänä.
 
Kirjasalon tilannetta vaikeutti se, että Suomi sulki rajansa eikä voinut virallisesti tukea sitä käydessään samalla rauhanneuvotteluja [[Neuvosto-Venäjä]]n kanssa. Rykmentti alistettiin Suomen armeijalle, ja vuoden [[1920]] alusta se suoritti rajavartiopalvelusta Kirjasalon alueella Pohjois-Inkerin erikoispataljoonana. Suomi pakotti myös Elfvengrenin eroamaan [[21. helmikuuta|21.2.]]1920.
 
===Kielletty lippu===