Ero sivun ”Inkerin lippu” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
pEi muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 3:
'''Inkerin lippu''' on [[inkeriläiset|inkerinsuomalaisten]] kansallislippu, jota käyttävät kaikki [[inkeriläisten kulttuuriyhteisöt|inkeriläisjärjestöt]] niin [[Inkeri|Inkerinmaalla]], [[Suomi|Suomessa]], [[Karjalan tasavalta|Karjalassa]], [[Ruotsi]]ssa kuin [[Viro]]ssakin.
Lippu on skandinaavinen ristilippu, jonka keltaisella pohjalla on punainen risti ja sen päällä kapeampi sininen risti. Lipun värit on otettu historiallisesta [[Inkerin vaakuna]]sta, joka periytyy 1600-luvulta. Lipun on suunnitellut kapteeni E. J. Haapakoski [[Pohjois-Inkerin rykmentti|Inkerin rykmentille]] [[heimosodat|heimosotien]] aikana. Se vihittiin käyttöön [[8. syyskuuta|8.9.]][[1919]] [[Kirjasalon tasavalta|Kirjasalo]]ssa aivan Suomen rajan tuntumassa [[Karjalankannas|Kannaksella]].
Lipun värejä on perusteltu niin, että sininen risti viittaa inkerin suomalaisten historialliseen kotimaahan Suomeen. Myös ristilipun malli muistuttaa inkeriläisten pohjoismaisesta syntyperästä. Lipun sininen väri on myös [[Neva]]joen symboli; kuvaahan vaakunassakin oleva sininen aaltopalkki Nevaa. Punainen väri symboloi samaan tapaan vaakunassa olevia [[Pietari (kaupunki)|Pietarin]] muureja (alun perin [[Nevanlinna]]n muureja). Lipun keltainen pohja kuvastaa Inkerinmaan viljavia peltoja.
Rivi 28 ⟶ 26:
Edetessään lähemmäs Pietaria Inkerin joukko-osasto kasvoi [[rykmentti|rykmentiksi]]. Punaisten vastahyökkäys pakotti inkeriläiset kesäkuussa vetäytymään takaisin. Suomalaisiin epäluuloisesti suhtautuvat valkoiset venäläiset riisuivat rykmentin aseista [[16. kesäkuuta|16.6.]] ja se hajotettiin. Osa miehistä lähti Suomeen, osa jäi [[Viro]]on ja muodosti siellä uuden joukko-osaston Viron armeijan alaisuudessa. Sekin hajotettiin [[Tarton rauha (Viro)|rauhan]] tultua [[7. kesäkuuta|7.6.]][[1920]]. Viro sai rauhansopimuksessa kaistaleen [[Narvajoki|Narvajoen]] takaista Inkerinmaata.
Myös Pohjois-Inkerissä [[Karjalankannas|Karjalankannaksella]] syntyi inkeriläisiä vapaajoukkoja keväällä 1919. Kesän taisteluissa puna-armeija pakotti inkeriläiset vetäytymään aivan rajan tuntumaan, [[Lempaala]]n [[Kirjasalon tasavalta|Kirjasalon kylään]]. Pohjois-Inkerin väliaikainen hoitokunta (hallitus) kutsui joukkojen komentajaksi Suomen armeijan everstiluutnantti [[Georg Elfvengren|Georg eli Yrjö Elfvengrenin]]. Elfvengrenin komennossa Pohjois-Inkerin 580 miehen joukko kasvoi 1500 miestä käsittäväksi rykmentiksi. Pohjois-Inkerin lippu vihittiin Kirjasalossa
Kirjasalon tilannetta vaikeutti se, että Suomi sulki rajansa eikä voinut virallisesti tukea sitä käydessään samalla rauhanneuvotteluja [[Neuvosto-Venäjä]]n kanssa. Rykmentti alistettiin Suomen armeijalle, ja vuoden [[1920]] alusta se suoritti rajavartiopalvelusta Kirjasalon alueella Pohjois-Inkerin erikoispataljoonana. Suomi pakotti myös Elfvengrenin eroamaan [[21. helmikuuta|21.2.]]1920. [[Tarton rauha]]ssa [[14. lokakuuta|14.10.]]1920 Neuvosto-Venäjä lupasi toteuttaa Inkerissä laajan kulttuuri-itsehallinnon, ja Suomi luopui vaateistaan Inkerin alueisiin. Erikoispataljoona piti jäähyväisparaatin Kirjasalossa [[5. joulukuuta|5.12.]] ja laski juhlallisesti Inkerin lipun pataljoonan komentajan, kapteeni [[Juho Sihvo]]n komennossa. Joukot marssivat rajan yli Suomeen lipuin ja vaakunoin koristellun portin alitse.
Rivi 34 ⟶ 32:
[[Neuvostoliitto|Neuvostoliitossa]] Inkerin lipun käyttö oli käytännössä kielletty, kuten muidenkin vanhojen kansallislippujen käyttö. Inkerin lippu jäi Suomessa ja Ruotsissa asuvien inkeriläisten heimojärjestöjen käyttöön. Suomessa tosin ulkoliputtaminen kiellettiin [[jatkosota|toisen maailmansodan]] jälkeen.
Kun olot NL:ssa vapautuivat 1980-luvun loppupuolella, myös inkeriläiset järjestäytyivät. NL:ssa ensimmäinen kansallinen järjestö perustettiin [[Neuvosto-Viro|Virossa]] lokakuussa [[1988]], ja järjestön lippu vihittiin [[Tartto|Tartossa]] [[18. joulukuuta|18.12.]]1988. Alkuperäinen Inkerin lippu joutui vuosikymmeniksi [[Ruotsi]]in, mistä se saatiin takaisin Suomeen [[1999]]. Nykyisin se on nähtävillä [[Sotamuseo]]ssa [[Helsinki|Helsingissä]].
==Lähteet==
| |||