Ero sivun ”11. divisioona (talvisota)” versioiden välillä

Neuvostojoukot aloittivat [[9. maaliskuuta]] viimeisen laajan yrityksensä päästä läpimurtoon 2. Divisioonan puolustusalueella. Puna-armeijan hyökkäyksen painopiste oli selvästi '''Sintolan lohkolla''', jossa puolustuksesta vastasi JR 4 sille muualta alistettujen joukkojen turvin. Divisioonan toinen '''Kaskiselän lohko''' oli sodan loppuun saakka hiljaisempi. Tykistöä suomlaisjoukoilla oli alueella vain kahdeksan patterin verran (32 putkea), joiden ammustilannekin oli lähes lohduton. Näistä syistä vastuu puolustuksesta kohdistui lähes kokonaisuudessaan jalkaväkijoukoille. Mainitun päivän aamuna kello 6 neuvostojoukot aloittivat hyökkäyksensä suoraan Vuoksen jään yli kohti Saarvalahtea noin pataljoonan voimin, mutta hyökkävät joukot pysähtyivät suomalaisten torjuntatuleen jääden kuitenkin makaamaan jäälle ja uudistaen hyökkäysyrityksensä vielä kahdesti päivän aikana. Molemmat hyökkäysyritykset torjuttiin ennen rantaviivaa. Vitsaaressa neuvostojoukkojen onnistui nousta maihin aamupäivän aikana saaren molemmissa päissä (saari on noin 2 kilometriä pitkä ja kokonaisuudessaan alle kilometrin levyinen sekä suunnaltaan kaakosta luoteeseen). Saarta puolustanut Kev.Os. 21 onnistui karkottamaan puna-armeijan joukot saaren kaakkoisesta osasta päivän aikana, mutta luoteispään taistelut jatkuivat koko yön. <ref name="Osa 2: 290-291">Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 2 ss.290-291</ref>

[[10. maaliskuuta]] neuvostojoukot saivat vahvistuksia Vitsaareen ja aloittivat vyöryttämään suomalaisten taisteluasemia kaakkoon. Kev.Os. 21 onnistui kuitenkin pysäyttää puna-armeijan eteneminen saaren keskivaiheille. Saaren oli todettu jo aiemmin olevan hankala puolustaa sen mataluuden ja laakeuden vuoksi. Tästä syystä saaresta luopumista ryhdyttiin valmistelemaan päivän aikana. Uudeksi pääpuolustuslinjaksi määrättiin pitkä ja kapea Juoksemasaari Vitsaaren ja mantereen välissä. Hieman pohjoisempana, Saarvalahden alueella, neuvostojoukot uusivat yrityksensa hyökätä Vuoksen yli, mutta hyökkääjät tulivat torjutuiksi jo jäälle. <ref>Sotatieteen laitos: name="Talvisodan historia" osaOsa 2: ss.290-291<" /ref>

[[11. maaliskuuta]] taisteluita käytiin edelleen Vitsaaressa koko päivän ajan, mutta illan saapuessa Kev.Os. 21 vetäytyi saaresta lopullisesti siirtyen taemmaksi divisioonan esikunnan käyttöön. Jo saman päivän aikana onnistui neuvostojoukkojen nousta maihin myös Juoksemasaaren pohjoisosaan. Rintamavastuussa ollut I/JR 4 onnistui kuitenkin rajoittamaan vastustajiensa etenemistä aloittaa myös omat vastatoimensa. Saarvalahden alueella ei päivän aikana ollut merkittävää taistelutoimintaa. <ref name="Talvisodan historia2/291">Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 2 s.291</ref>

[[12. maaliskuuta]] aamulla neuvostojoukot yrittivät jälleen läpimurtoa Vuoksen jään yli Saarvanlahdella, mutta suomalaiset torjuivat hyökkäyksen tuottaen hyökkääjälle jälleen raskaita tappioita. Tämän jälkeen tilanne Saarvalahden alue hiljeni lukuun ottamatta jatkuvaa tykistötulta. Taistelu Juoksemasaaresta jatkui sen sijaan sodan loppumiseen seuraavana päivänä asti. Suomalaisten onnistui painaa neuvostojoukot aina vain ahtaammalle alueelle ja lopulta puna-armeijan hallussa oli enää noin sadan metrin levyinen kaistale mainittua saarta. <ref name="Talvisodan historia2/291"/>

2. Divisioona onnistui sille määrätyssä tehtävässään ja sai estettyä neuvostojoukkojen läpimurron niiden eräässä painopistesuunnassa sodan lopulla. <ref name="Talvisodan historia2/291"/>