Ero sivun ”Tilastollinen fysiikka” versioiden välillä

'''Statistinen fysiikka''' eli '''tilastollinen fysiikka''' on yksi [[fysiikka|fysiikan]] perusteorioista. Tilastollinen fysiikka kuvaa hyvin monesta perusosasesta koostuvan järjestelmän käytöstä tilastollisten suureiden avulla. Sillä voidaan kuvailla moninaisia ilmiöitä, jopa tiettyjä [[biologia|biologisia]], [[neurologia|neurologisia]] ja [[sosiologia|sosiologisia]] ilmiötä. Tilastollinen fysiikka jaetaan klassiseen ja kvanttistatistiseen fysiikkaan, sekä moderniin statistiseen fysiikkaan.

Perusosasten määrän sanotaan olevan [[termodynaaminen raja|termodynaamisella rajalla]], jos sitä voi [[approksimaatio|approksimoida]] [[äärettömyys|äärettömällä]]. Tilastollisen fysiikka rajoittuu tyypillisesti tämän alueen ilmiöiden kuvailuun. Suuri osa tilastollisen fysiikan lakien luonteesta ei riipu perusosasien

[[fundamentalismi (tietoteoria)|fundamentaalista]] luonteesta. Tästä syystä tilastollisen fysiikan luomaa perustaa hyödynnetään

1900-luvun alussa ymmärrettiin klassisen ja [[kvanttistatistiikka|kvanttistatistiikan]] erot, ja tasapainoilmiöiden tilastollista fysiikkaa sovellettiin rutiininomaisesti. Klassisen [[Maxwellin–Boltzmannin jakauma]]n asemestasijasta [[bosoni|bosoneiksi]] kutsutuille alkeishiukkasille sovelletaan [[Bosen–Einsteinin statistiikka|Bosen–Einsteinin]], [[fermioni|fermioneille]] taas [[Fermin–Diracin statistiikka|Fermin–Diracin]] statistista jakaumalakia. 1900-luvun puolessa välissä ymmärrettiin syvällisemmin [[informaatioteoria]]n ja tilastollisen fysiikan yhteys ja sovellusalue laajeni fysiikan ulkopuolelle.