Ero sivun ”Lukijaisuus” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 5:
Saksan kirkon sisällä syntyneet herätysliikkeet säteilivät vaikutustaan Ruotsiin. 1740-luvulla herrnhutilaisuus koki voimakkaan leviämisen Ruotsissa. Liike levisi Norlantiin vuonna 1770 aina [[Norrbotten]]in rannikolle, [[Uumaja]]an, [[Piitime]]en ja [[Tornio]]on saakka. Tiettävästi ensimmäisen kerran tästä uskonnollisesta liikehdinnästä käytti nimitystä lukijaisuus lehtori Anders Knös vuonna 1761.<ref>Lohi 2000, s. 93-94</ref>
Nimitys lukijaisuus tulee siitä, että he ajattelivat tavallisellakin ihmisellä olevan oikeus tutkia [[Raamattu]]a ja muita uskonnollisia kirjoja ilman papin koulutusta.<ref>Lohi 2000, s. 96</ref> Papit eivät tästä pitäneet, vaan yrittivät estää liikkeen leviämisen. Liike oli maallikkojohtoinen, mutta myös kirkossa viroissa toimivia lukijaisia oli, esimerkiksi kappalainen Mårten Thunberg 1760-luvulla<ref name="Otavan iso tietosanakirja5/854">Otavan iso tietosanakirja, viides osa, toinen painos, Otava, 1964, sivu 854</ref>, pastori Pehr Erik Bylund<ref>Lohi 2000, s. 167</ref> ja [[Pehr Brandell]] 1800-luvulla. Myös maallikot toimivat lukijaisuudessa, esimerkiksi talonpojat Olof Palmgren 1800-luvun alussa ja Per Ersson ja Johan Riström 1840-luvulla.<ref
Lukijaisuus hajaantui separaation aikakautena 1820-luvulla erimielisyyksien takia ja hektisen ekspansion kausi päättyi 1830-luvulla. 1800-luvun alussa Ruotsissa vaikutti viisi lukijaisuuden suuntaa: vanhalukijaisuus, herrnhutilainen lukijaisuus, uuslukijaisuus, ylievankelinen lukijaisuus, sekä roseniolainen uuslukijaisuus.<ref>Lohi 2000, s. 96-97</ref> Pääsuuntaa, eli vanhalukijaisuutta pidettiin lainomaisena, sekä uskollisena kirkolle, papeille ja Jumalanpalveluselämälle.<ref name="Nationalencyklopedin/12/560"/> Uuslukijaisuutta pidettiin evankelisena. Se jakautui maantieteellisesti Norr- ja Västerbottenin alueella vaikuttaneisiin ryhmiin.<ref name="Nationalencyklopedin/12/560"/> Erityisesti Västerbottenissa uuslukijaiset olivat kriittisiä kirkkoa kohtaan, mutta tavallisesti kuitenkin uskollisia sille.<ref name="Nationalencyklopedin/12/560"/> Norrbottenissa uuslukijaiset olivat usein separatisteja.<ref name="Nationalencyklopedin/12/560"/> Norrlandin lukijaisuus sai nimensä vaikutusalueensa mukaan.<ref name="Nationalencyklopedin/12/560"/>
Rivi 23:
==Elämä ja elintavat==
Kristillisyys näkyi lukijaisten elämässä. Heillä oli vakavat elintavat ja he vieroksuivat maallista elämäntapaa poiketen näin ympäristöstään.<ref
Lukijaisia pidettiin hengellisesti ylpeinä ja Lars Levi Laestadiuksen mukaan lukijaisuus oli pilkkanimi ja he olivat halveksittuja etenkin kirkon taholta.<ref>Lohi 2000, s. 239</ref> [[Rovasti]] Isac Grape nuoremman (1779-1855) kirjoitus Skellefteåsta kertoo hyvin silloin vallinneesta jännitteestä: ''”Eräät seurakuntalaiset täällä kuvittelevat olevansa päteviä oitis tutkimaan ja tuomitsemaan kaikkea oppia maailmassa sekä tekemään jokaisen uskontunnustuksesta eron, onko hän oikea kristitty vai eikö - - He pitävät oikeutenaan tutkia toisten uskoa. Lisäksi he ovat yleensä sitä mieltä, että hyväksi tunnetut papit, korjatut katekismukset ja hengelliset kirjat, lukuun ottamatta Lutheria, ovat vielä lujasti pimeydessä.”''<ref>Lohi 2000, s. 208-209</ref>
| |||