Ero sivun ”Tyyli” versioiden välillä

'''Tyyli''' voi olla merkkijärjestelmä, jota käytetään [[Merkitys|merkityksen]] parantamiseksi, lisäämiseksi tai nostattamiseksi missä tahansa [[Taide|taiteessa]] tai [[Media|mediumissa]]. Jokaisella [[Taideteos|taideteoksella]] on merkitys, [[ikonografia]] ja sille ominaiset piirteet. [[Veistos|Veistoksessa]] niitä voivat olla se tapa, jolla [[marmori]] on leikattu tai kiillotettu, [[Piirustus|piirustuksessa]] [[kynä]]än tai [[liitu|liidun]] käsittelytapa [[viiva]]n ja [[Muoto|muodon]] tekemiseksi, tai rakennuksessa osien ja massojen tietty yhdistelmä. <ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Paul Duro & Michael Greenhalgh | Nimeke = Essential Art History | Vuosi = 1992 | Luku = | Sivu = 279 | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Bloomsbury | Tunniste = | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 3.5.2009 | Kieli = }}</ref>

 

 

Jos tyylin ominaisuuksia ei voitaisi käsitellä tällä tavoin, taidehistoria olisi melko olematonta, koska silloin tiede rajoittuisi signeerattujen, luotettavan [[autenttinen|autenttisuuden]] tai [[provenienssi]]n omaaviin teoksiin, eivätkä mitkään näistä tekijöistä huomioisi kaikkien ihmisten taipumusta lisätä ymmärtämystään [[Luokittelu|luokittelemalla]] aineistoa. <ref>sama</ref>

[[Antiikki|Antiikin]] tutkija [[Johann Joachim Winckelmann|J.J. Winckelmann]] (1717–1768) toi tyylin käsitteeseen uuden ulottuvuuden 1700-luvun lopulla. Hän liitti tyylin kokonaisiin historiallisiin aikakausiin, [[Epookki|epookkeihin]] ja [[Kansakunta|kansakuntiin]], eikä vain yksittäiseen taiteilijaan. Tyylin käsite alkoi palvella myös historian [[tulkinta]]a. Tyylihistoria oli 1800-luvulla taidehistoriassa keskeinen, kun taidehistorioitsijat tunnistivat ja erittelivät tyylilajeja ja tyyliperiodeja, kansallisia tyylejä ja niiden alatyylejä ja koulukuntia [[Kasvitieteilijä|kasvitieteilijöiden]] tavoin. Käsitys [[evoluutio]]sta omaksuttiin tyylilajeihin [[darwinismi]]sta, jossa omaksuttiin käsitys kustakin tyylistä, joka noudatteli vääjäämätöntä kehitystä kasvuvaiheesta loistokauteen ja rappioon. <ref>{{Kirjaviite | Tekijä = | Nimeke = Taiteen pikkujättiläinen | Vuosi = 1991 | Luku = | Sivu = 764 | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = WSOY | Tunniste = | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 3.5.2009 | Kieli = }}</ref>

 

 

Tyylihistoriaa alettiin arvostella, koska väitettiin, että se yksinkertaistaa ja pinnallistaa historiallisia ilmiöitä, lyö leimoja ja kiinnittää huomiota liiaksi muoto-ominaisuuksiin. Tyylihistorian käsitettä on pyritty laajentamaan ja tulkitsemaan uusilla tavoilla, jotka ottaisivat paremmin huomioon myös taideteoksen sisällön. <ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Riitta Konttinen ja Liisa Laajoki | Nimeke = Taiteen sanakirja | Vuosi = 2000 | Luku = | Sivu = 470 | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Otava | Tunniste = | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 3.5.2009 | Kieli = }}</ref> 1900-luvun taidehistorioitsijat ovat selittäneet tyyliä tavoiksi ja menetelmiksi, joilla taiteilija tai ryhmä taiteilijoita hahmottaa ajatus- ja tunnesisältöjä. <ref>{{Kirjaviite | Tekijä = | Nimeke = Taiteen pikkujättiläinen | Vuosi = 1991 | Luku = | Sivu = 765 | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = WSOY | Tunniste = | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 3.5.2009 | Kieli = }}</ref>