Ero sivun ”Arkikielen filosofia” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
kielenhuoltoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 1:
'''Arkikielen filosofia''' (joskus '''tavallisen kielen filosofia''', '''luonnollisen kielen filosofia''' tai '''lingvistinen filosofia''') lähestyy perinteisiä [[filosofia|filosofisia]] ongelmia väärinkäsityksinä, jotka johtuvat [[kieli|kielen]] sanojen todellisen merkityksen unohtamisesta. Arkikielen filosofiassa vältetään rakentamasta filosofisia "[[teoria|teorioita]]" ja niiden
Arkikielen filosofia liitetään usein [[Ludwig Wittgenstein]]in myöhäisfilosofiaan sekä [[Gilbert Ryle]]n, [[J. L. Austin]]in, [[P. F. Strawson|Peter Strawson]]in ja [[Norman Malcolm]]in ajatteluun. Se vallitsi filosofiaa 1930–1970-luvulla, ja se on nykyajan filosofiassa edelleen merkittävä taustatekijä. Nimitys "arkikielen filosofia" juontuu vastakkainasettelusta aiempien [[analyyttinen filosofia|analyyttista filosofiaa]] hallinneiden lähestymistapojen kanssa, joita kutsutaan nykyään joskus "ideaalikielen filosofiaksi".
Rivi 7:
Varhainen analyyttinen filosofia ei suhtautunut arkikieleen yhtä myönteisesti. [[Bertrand Russell]] sivuutti kielen filosofisesti vähämerkityksisenä ja arkikielen liian epämääräisenä, jotta siitä olisi apua [[metafysiikka|metafyysisten]] ja [[tietoteoria|tietoteoreettisten]] ongelmien ratkaisemisessa. [[Gottlob Frege]] ja [[Wienin piiri]] (erityisesti [[Rudolf Carnap]]), nuori Wittgenstein ja [[W. V. O. Quine]] pyrkivät kehittämään sen tilalle nykyaikaista [[logiikka]]a tieteen esitysmuodoksi. Wittgensteinin ''[[Tractatus Logico-Philosophicus|Tractatuksessa]]'' esittämä näkemys vastasi Russellin näkemyksiä sikäli, että kieli tulisi muotoilla uudelleen, jotta se ei olisi enää epämääräistä vaan kuvaisi maailmaa täsmällisesti ja voisimme paremmin käsitellä filosofisia ongelmia.
Wittgensteinin julkaisemattomissa teoksissa 1930-luvulla tapahtunut muodonmuutos keskittyi pitkälti kahden ajatuksen ympärille: että arkikielessä ei ollut mitään ''vikaa'' sinänsä ja että monet perinteiset filosofiset ongelmat olivat vain harhoja, jotka seurasivat kielen ja sen kuvaamien asioiden välisen suhteen väärinymmärtämisestä. Ensin mainittu ajatus johti aiemman analyyttisen filosofian — ja todennäköisesti koko aiemman filosofian — lähestymistapojen hylkäämiseen, ja viimeksi mainittu johti siihen, että filosofinen tutkimus korvattiin arkikielen tutkimisella — tavoitteena oli filosofisilta ongelmilta vaikuttavien kysymysten "purkaminen"
Aluksi arkikielen filosofiaa pidettiin analyyttisen filosofian laajennuksena tai vaihtoehtona. Kun käsitteen "analyyttinen filosofia" merkitys on sittemmin vakiintunut ja selvennyt, on arkikielen filosofia nähty analyyttisen filosofian vaiheeksi, joka seurasi [[looginen empirismi|loogista empirismiä]] ja edelsi vielä nimeämätöntä vaihetta, jossa analyyttinen filosofia on ilmennyt muun muassa [[Richard Rorty]]n [[uuspragmatismi]]na ja [[Saul Kripke]]lle ominaisena ajatteluna.
| |||