Ero sivun ”István Széchenyi” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
kh |
p kh |
||
Rivi 22:
| kotisivu =
}}
'''István Széchenyi''' [{{IPA|ˈiʃtvaːn ˈseːʧeːɲi}}] (unkariksi ''Széchenyi István'', [[21. syyskuuta]] [[1791]] [[Wien]], [[Itävallan historia|Itävalta]] – [[8. huhtikuuta]] [[1860]] [[Döbling]], Itävalta), oli [[kreivi]] ja varakas maanomistaja, joka käynnisti 1800-luvulla [[Unkari]]ssa useita kehityshankkeita. Unkarissa hänestä käytetään kunnianimeä "Suurin unkarilainen". Yksi tunnetuimmista Széchenyin saavutuksista on [[Tonava]]n ylittävä Széchenyin ketjusilta ([[Széchenyi Lánchíd]]), joka yhdistää [[Buda]]n ja [[Pest (kaupunki)|Pestin]] kaupungit. Széchenyi oli perustamassa [[Unkarin tiedeakatemia]]a ja [[Unkarin kansallisteatteri]]a, ja hän toimi liikenneministerinä Unkarin hallituksessa [[Unkarin vallankumous (1848–1849)|vuoden 1848 vallankumouksen]] jälkeen. Vallankumouksen epäonnistuttua Széchenyi sai [[hermoromahdus|hermoromahduksen]] ja vietti loppuelämänsä [[mielisairaala]]ssa. Hän teki [[itsemurha]]n vuonna 1860.
Széchenyi aloitti päiväkirjan kirjoittamisen 23-vuotiaana vuonna 1814 ja piti sitä koko elämänsä ajan. Tämän vuoksi hänen ajatuksensa ja tunteensa ovat säilyneet jälkimaailmalle paremmin kuin kenenkään muun Unkarin historian merkkihenkilön.<ref>Sisa s. 130; tosin Jalavan (s. 25) mukaan päiväkirja päättyy elokuuhun 1848.</ref>
Rivi 43:
[[Kuva:Prestel_loverseny_1827.jpg|left|thumb|350 px|Széchenyi järjesti Unkarin ensimmäiset [[raviurheilu|ravikilpailut]] Pestissä 1827. Hevosurheilun edistäminen oli kuitenkin vain toissijainen tavoite: "Jotkut ystävistäni eivät varmaankaan ilahtuisi jos he huomaisivat, että itse asiassa yritän kouluttaa heitä eikä hevosia."<ref name="S131"/> Johann Prestelin väritetty litografia.]]
Vuonna 1825 Széchenyi osallistui Unkarin valtiopäiville, jotka keisari [[Frans I (Itävalta)|Frans I]] oli kutsunut koolle [[Bratislava|Pozsonyyn]]. Ylähuoneessa Széchenyi herätti huomiota pitämällä puheensa unkariksi, vaikka siihen asti virallisissa yhteyksissä oli käytetty lähes yksinomaan latinaa. Vielä suuremman yllätyksen hän järjesti alahuoneessa, jossa keskusteltiin rahoituksen hankkimisesta Unkarin kielen ja kirjallisuuden aseman parantamiseksi. Széchenyi ilmoitti lahjoittavansa asiaa varten tilustensa yhden vuoden tuoton, 60 000 forinttia. Lahjoitus toi hänelle paljon mainetta, ja monet seurasivat hänen esimerkkiään. Asian edistämiseksi perustettiin Unkarin tieteellinen yhdistys, josta kehittyi myöhemmin [[Unkarin Tiedeakatemia]].<ref>Csorba et al. s. 120</ref><ref name="S132">Sisa s. 132.</ref>
Széchenyi erosi armeijasta helmikuussa 1826<ref name="F">Fenyő.</ref> ja omistautui elämäntyölleen Unkarin kehittämiseksi. Hän yritti saada muutkin Unkarin aateliset viettämään enemmän aikaa kotimaassaan ja havahtumaan siellä vallitseviin epäkohtiin.
Etupäässä aatelistolle oli suunnattu myös kirjoitukset ''Hitel'' (Luotto, 1830), ''Világ'' (Valo, 1831) ja ''Stadium'' (Vaihe, 1832). Näissä kirjoituksissaan Széchenyi arvosteli ankarasti Unkarin feodaalista järjestelmää ja kirjoitti sosiaalisen oikeudenmukaisuuden sekä vapaan maanosto-oikeuden puolesta. "Antiikkinen ja ruostunut järjestelmä", joka piti yllä [[maaorjuus|maaorjuutta]], aateliston verovapautta ja keisarillisia [[monopoli|monopoleja]], esti yhteiskuntaa kehittymästä. Koska aateliston omistamaa maata ei voinut myydä, valtavallakaan maaomaisuudella ei ollut taloudellista merkitystä eikä sitä voinut käyttää luoton vakuutena.<ref name="F"/><ref name="S132"/> Széchenyi ei kuitenkaan haaveillut menneistä suuruuden ajoista vaan muistutti, että tulevaisuus on unkarilaisten omissa käsissä:
Rivi 53:
Széchenyi ei ollut vain teoreetikko, vaan kävi käsiksi moniin käytännön hankkeisiin. Hän edisti varsinkin liikenneyhteyksiä. Vuonna 1830 Széchenyi oli mukana perustamassa höyrylaivayhtiötä Tonavalle, ja hän purjehti useita kertoja jokea alas [[Mustameri|Mustallemerelle]] asti selvittääkseen sen liikennöintikelpoisuuden. Hänen aloitteestaan Tonava päätettiin kunnostaa höyrylaivaliikenteelle sopivaksi.<ref>Csorba et al. s. 122; Sisa s. 133.</ref> Työn tärkein vaihe, Rautaportin putouksen ohittava kanava, valmistui 1834.<ref>Jalava s. 55-57.</ref> Széchenyi pani alulle [[Tisza]]-joen perkaustyöt, jotka käynnistettiin 1840-luvulla. Joen mutkia oiottiin ja rantoja pengerrettiin, ja ennen tulvan alle joutuneet maat voitiin ottaa viljelykseen. Hän teki myös suunnitelman Unkarin rautatieverkkoa varten.<ref>Jalava s. 66-67; Sisa s. 133.</ref> Széchenyin tunnetuin liikennehanke oli kuitenkin vakinaisen siltayhteyden rakentaminen Budan ja Pestin kaupunkien välille. Széchenyin ketjusillaksi nimetty silta valmistui lopulta vuonna 1849.
Széchenyin ansioksi voidaan lukea myös Unkarin Kansallisteatterin synty. Vuonna 1832 hän kirjoitti [[pamfletti|pamfletin]], jossa hän ajoi unkarilaisen teatterin perustamista Pestiin.
====Perheen perustaminen====
Rivi 71:
===Loppuvuodet mielisairaalassa 1848–1860===
[[Kuva:Széchenyi Döblingben.jpg|left|thumb|200 px|Széchenyi Döblingenissä. Zsigmond Löschingerin litografia.]]
Vallankumouksen jälkeinen uusi hallitus oli vahvasti unkarilaishenkinen, ja se joutui sangen pian törmäyskurssille Unkarin kansallisten vähemmistöjen – etenkin [[Kroatia|kroatialaisten]] kanssa. Wienin hallitus ei yrittänyt mitenkään hillitä tätä kiistaa, päinvastoin. Elokuun lopussa Wien julisti Unkarin hallituksen päätökset laittomiksi ja antoi poliittisen [[ultimaatumi]]n. Sodan uhka oli ilmeinen.<ref name="F"/>
Vallankumouksen kärjistyminen aseelliseksi konfliktiksi oli valtava henkilökohtainen pettymys ja järkytys idealistiselle Széchenyille, joka oli muutenkin rasittunut jatkuvasta huolehtimisesta ja liiallisesta työskentelystä. Hän syytti ensin Kossuthia, sitten itseään siitä, että hän oli saattanut uudistusliikkeen alkuun. Syyskuussa 1848 hän joutui kolmen epäonnistuneen itsemurhayrityksen jälkeen Döblingin mielisairaalaan Wienin lähistölle. Viikkoa myöhemmin Kroatian joukot hyökkäsivät Unkariin, ja sota oli syttynyt.<ref name="F"/><ref>Sisa s. 134-135.</ref> Se päättyi vasta seuraavana vuonna, kun Unkarin joukot antautuivat [[Venäjä]]n armeijalle. Kossuth pakeni maasta ja Batthyány teloitettiin. Széchenyi vietti Döblingissä elämänsä viimeiset 12 vuotta, minä aikana hän poistui vain kaksi kertaa mielisairaalan ulkopuolelle.<ref name="F"/>
| |||