Ero sivun ”Passiivitalo” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Botti lisäsi: lt:Pasyvus namas |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 7:
<!--ref name="mää" alkaa-->Euroopassa passiivitalon määritelmä on jokseenkin vakiintunut. Esimerkiksi [[Suomi|Suomessa]], [[Ruotsi]]ssa ja [[Norja]]ssa passivitalo saa kuluttaa maksimissaan 20-30 kWh/m² [[lämmitys]]energiaa vuodessa, eli noin neljänneksen vuoden 2008 suomalaiset määräykset täyttävän omakotitalon kulutuksesta. Lisäksi ''ilmanvuotoluku n50'' saa olla korkeintaan 0,6 litraa tunnissa. Rakennusosista ovien [[lämmönläpäisykerroin]] saa olla korkeintaan 0,40 ja ikkunoiden 0,80 W/m²K. Passiivitalon tulo-poisto-tyyppisessä [[ilmanvaihto]]järjestelmässä tulisi olla noin 70 prosentin vuosihyötysuhde. <ref name="mää"/>
Passiivitalon lämmitys perustuu maksimaaliseen aurinkoenergian hyödyntämiseen [[aurinkokeräin|aurinkokeräimiä]], ikkunoita ja varaavia rakenteita käyttäen. Lämpöenergian tuotoksi lasketaan myös käytön aiheuttama lämpö: valaistuksen, laitteistojen ja koneiden hukkalämpö, sekä ihmisten aiheuttama lämpö. Hukkalämmön hyödyntäminen on talokonseptin nimen mukaista passiivista lämmitystä- siis ilman aktiivista lisälämmöntuotantoa. Passiivitalossa voi olla pienitehoinen varalämmitysjärjestelmä huipputarvetta varten, tyypillisesti kevyellä tekniikalla ilmanvaihdon yhteyteen toteutettu ilmalämmitys. Passiivitalon tiiviit rakenteet mahdollistavat tarkasti säädellyn ilmanvaihdon ja joka tapauksessa tarvittavaa ilmanvaihtojärjestelmää kannattaa siis samalla käyttäää myös lämmönjakoon- ilmanvaihdon lisäksi. Itse asiassa yksi keskeisimmistä passiivitalon suunnittelun periaatteista juontaa juurensa ilmanvaihtotekniikkaan: vain pieni lämmitysteho voidaan saavuttaa lämmitettyä ilmaa huonetiloihin jakelemalla, joten talon lämmöneristävyydelle asetetaan tämänkin takia erityisen tiukat vaatimukset. Passivhaus Projektierungs Paket 2007 eli lyhyemmin PHPP2007- suunnitteluoppaan mukaan ilman avulla voidaan odottaa saavutettavan korkeintaan 10W/m2- lämmitysteho.
Keskeinen osa passiivitalon periaatteita on pyrkimys mahdollisimman suureen uusiutuvan energian osuuteen rakennuksen kokonaisenergiankulutuksesta. Suomalaiseenkin energiatodistuksen laskentamalliin ennakoidaan tulevan keskeiseksi osaksi ns. primäärienergiatarkastelun, joka tarkoittaa juuri samaa. Energiankulutuksen lisäksi ryhdytään siis tarkastelemaan sitä, millaista energiaa kulutetaan: auringolla, tuulella, kivihiilellä, vesivoimalla vai esimerkiksi ydinvoimalla tuotettua energiaa. Ympäristön kannalta epäedullisiksi tulkituilla fossiilisilla polttoaineilla tuotettua energiaa rangaistaan asettamalle sille korjauskerroin, jossa rakennuksen kokonaiskulutusta korotetaan jollakin kertoimella.
Passiivitalon rakennuskustannuksissa saavutetaan kustannussäästöjä pois jäävän päälämmitysjärjestelmän osalta. Toisaalta vaipan parantuneet ja lisääntyneet rakenteet aiheuttavat lisäkustannuksia.
| |||